Viikko kuvina

Heipä hei! Tänään aattelin postailla taas kuvapainotteisesti... Meillä on taas -yllätys yllätys- ollut tekemisen täyteinen viikko. Täysi kalenteri pitää mielen virkeänä ;)

Hiirelä Sistersin tapaamisessa sunnuntaina Anna sai
pari pussillista käytettyjä vaatteita. Naapuriapu on kullanarvoista (vaikkei enää naapureita ollakaan)!
Anna levitti jokaisen vaatteen huolellisesti olohuoneen lattialle
ja päivitteli samalla "Tää ei VOI olla totta! Mä sain ihan mahdottoman paljon vaatteita..."
On niitä sitten testattu päällekin tällä viikolla joka päivä!

Maanantai-iltana Anna oli taas satutanssissa. Aluksi vähän jännitti, ja
nimenhuudon ajan piti istua äitin sylissä. Sitten jännitys helpotti ja
jumpatessa oli leveä hymy naamalla! Tässä istuskellaan jo loppuvenytyksissä.

Tiistaina Onnin tultua koulusta lapset tekivät pari kauraomenapaistosta. Nami!

Tiistai-iltana Onni pääsi siskoni Lissun kanssa läheiselle
seurakuntakeskukselle ilmaiseen akryylimaalauskerhoon.
Siellä Onni maalasi upean rantamaiseman! Ryhmässä oli
ollut osanottajia ekaluokkalaisista eläkeläisiin asti.

Anna sen sijaan taiteili keskiviikon avoimessa päiväkerhossa
kädenjälkiään sormiväreillä paperille. Jostain syystä en saa käännettyä
tätä kuvaa oikein päin! Pahoittelen. Menee se ehkä näinkin :)

Iidan kuumeilu loppui ma-ti välisenä yönä.
Nyt yritetään jo nousta pöytää vasten seisomaan...
Jos nyt ensin neiti opettelisi konttaamaan!!

Keskiviikkona Onnin koulupäivän päätyttyä ajeltiin papan (isäni)
kyydissä Mikkeliin isomummulaan katsomaan isomummua ja isopappaa
sekä heidän tuoreinta perheenjäsentään, parin kuukauden ikäistä
kissavauva Nöpöä. Syötävän suloinen!

Lapset leikkivät Nöpön kanssa ja muistelivat edesmenneitä/kadonneita
kissakavereitaan eli mummulan Nöpöä (minun lapsena saamaani kissaa,
joka kuoli kaksi vuotta sitten 17-vuotiaana) sekä Tiikeriä, joka otettiin meille Annan ollessa vauva.
Tiikeri viihtyi meillä vuoden, jonka jälkeen karkasi omille teilleen eikä koskaan tullut takaisin. Etsimme kissaa kuukausikaupalla, mutta Tiikeri oli löytänyt paremmat metsästysmaat eikä palannut kotiin.

Iida ei oikein tiennyt, miten kissaan pitäisi suhtautua.
Hän huitoi käsillään ja kiljahteli innostuksen ja kauhun sekaisia kiljahduksia.
Nöpö kävi vähän kokeilemassa Iidan sukkaakin kynsillään...

Onni reippaana poikana kantoi isomummulassa papan ja isosedän kanssa halkoja peräkärryyn. Saimme kotiinviemisiksi polttopuita talven varalle. Urakan päätteeksi pääsimme rantasaunaan ja järveen. Ensin saunoivat miehet ja sitten minä Annan ja mummoni kanssa. Isovanhempani ovat jo iäkkäitä, täyttävät tänä vuonna 89 vuotta. Viime vuosina on tullut erityisen tärkeäksi itselleni käydä heitä tervehtimässä ja viedä lapsiakin sinne, omaan mummolaani. Vieraita heillä siellä käykin, viikonloppunakin oli ollut 23 vierasta yhdellä kertaa. Yksinäisiä he eivät ole ja hyvävointisiakin vielä. Mutta on pakko hyväksyä se surullinen ajatus, että jonakin päivänä mummo ja pappa eivät enää ole meitä ovella vastassa.

Siellä me kolme tyttöstä katselimme ulos saunan ikkunasta kosteaa syksyistä rantamaisemaa ja tyyntä järveä. Vaikka muuten mummo ei meinaa enää muistaa kaikkea, niin saunassa muisti pelasi aivan täysin, tutuilla lauteilla. "Täällä meidän on niin mahdottoman hyvä olla ja asua", totesi mummo. "On niin rauhallista..." Niinpä. Mitäs siihen lisäämään. Istuimme hiljaa ja nautiskelimme rantasaunan lempeistä löylyistä. Iltarukouksessa kiitin siitä, että saimme viettää tämänkin yhteisen hetken mummon kanssa. Ja toivoin mummolle ja papalle siunausta syksyyn.