Sokerista

 Päivityksestä onkin vierähtänyt vajaa viikko. Loppuviikko kului sokerisissa tunnelmissa, kun väsäilin pikkuveljen kihlajaisiin sokerimassasta koristeita kakun päälle!

Kukkia tein erilaisia, isoja ja pieniä. Lisäksi kerroskukkia,
joissa on iso kukka alla ja pieni päällä.
 

Kukkien lisäksi tein perhosia ja kirjaimia. Valkoiset sydämet teki
veljen vaimo, joka tuli auttamaan.

Kihlajaisissa lauantaina oli rento tunnelma ja oli hauskaa tavata vihdoin veljen kihlatun perhe, joiden luona kihlajaisia vietettiin. "Koska ollaan perillä?" kuului takapenkiltä tasaisin väliajoin Lappeenrantaa kohti ajellessamme.. Lauantaipäivä menikin kihlajaisten merkeissä. Lapsista parasta oli talon koira.

Sunnuntaina oli sitten Hiirelä Sistersin tapaaminen. Yleensä menemme joka sunnuntai seuroihin, mutta tällä kertaa suuntasinkin Onnin ja Annan kanssa ystäväni Viivin luokse. Meitä oli paikalla yhteensä kuusi naista ja 13 lasta. Löysimme toisemme asuessamme kaikki Hiirelässä. Suurin osa yhteensä 15 lapsestamme on syntynyt Hiirelä-aikaan. 

Nykyisin enää kaksi meistä edustaa Hiirelää ja me muut olemme levittäytyneet ympäri kaupunkia, mutta tapaamme säännöllisin väliajoin. Viime tapaamisen jälkeen kirjoittelin miesten ja naisten välisistä eroista, kesäkuun alussa muistaakseni. Tällä kertaa puheenaiheena oli mm. vatsanahan löysyys, erilaiset navat, isopäisyys, kohdunvuokraus... muutamia mainitakseni. Että juttua riittää aiheesta kuin aiheesta. Lisäksi ihastelimme ja tilailimme Siirin ompelemia mekkoja. Laitan kuvia sitten, kun meidän mekot ovat valmiit.

Iida on ollut viime päivät kuumeessa. Silti hän on tavoilleen uskollinen eli varsin tyytyväinen. Koska mitään muita flunssaoireita ei ole, epäilen kuumeen johtuvan hampaiden puhkeamisesta. Hampaiden tulo on Iidalla tuottanut tuskaa. Kun alahampaat viimein pari viikkoa sitten puhkesivat, niin hän alkoi taas viihtyä esimerkiksi lattialla paremmin. Välissä oli tuntunut, että neitiä saa koko ajan kantaa sylissä. Todennäköisesti puhkeamassa olleet hampaat kutittivat ja tekivät olon epämukavaksi.

Kaksi nättiä pientä alaetuhammasta kiiltelee suussa...

Kolmaskin alahammas on puoliksi puhjennut, vaikkei sitä kunnolla näy tästä kuvasta.
Yläikenetkin ovat aivan turvoksissa, joten yläetuhampaita odotellaan...

Loppukevennykseksi kerron esimerkin Annan ikätasoisesta kehityksestä. Peleissä tai kilpailuissa häviäminen on 4-vuotiaille vastenmielinen ajatus. Sitä täytyy harjoitella ankarasti, jotta tappioita kestää sitten myöhemmin elämässä. Mielummin tämän ikäiset kuitenkin välttävät tappion ajattelemistakin. Äsken pelasimme Annan kanssa muistipeliä. Ennen kuin aloitimme, hän kertoi säännöt: "Lopuks sitten lasketaan parit. Sit jos niitä on saman verran, ni molemmat on voittanu. Ja sit jos ei oo saman verran, ni sit on tullu tasapeli."