Veimme Annan puoli kymmeneksi teatterille, jossa hän tapasi dagisryhmänsä. Sitten suuntasimme Onnin ja Iidan kanssa Prismaan ruokaostoksille. Iida istui toista kertaa ostoskärryissä ihan itse. :) 130 euroa upposi ruokaostoksiin, mutta niillä selvitäänkin taas ainakin viikko. Tässä kuussa siirryn kotihoidontuen piiriin ja tekee tosiaan tiukkaa tulla toimeen. Täytyy alkaa suunnittelemaan iltatöitä tai sitten yrittää rikastua jollain muilla keinoin. Myin Satunalle-pelejä viimeksi äitiyslomalla ollessani, mutta kirjanpito ja verohässäkät oli niin työläitä, että en yksinkertaisesti jaksa aloittaa sitä paperisotaa!! Itse kutsujen pitäminen ja myyminen oli tosi hauskaa. Ideoita? Miten voisi tienata vähän ekstraa kotihoidontuen päälle?
Kotona odotti lounaaksi eilen valmistamani tonnikalalaatikko. Onni ilmoitti, ettei halua syödä sitä. Itse halusin syödä rippeet, koska muuten ne olisivat menneet roskiin. Sanoin Onnille, että saisi itse valmistaa ruokansa, jos ei tonnikalalaatikko kelpaa. Niinpä poika valmisti itselleen spagettia ja jauhelihakastiketta! Kun ohjeiden mukaisen kastikkeen väri ei miellyttänyt (oli kuulemma liian vaaleaa), poika keitti mustaa kahvia ja lisäsi sitä kastikkeeseen. Mummukin on joskus tehnyt niin. Ja tuli tosi hyvää kastiketta! Söimme sitä sitten päivälliseksi koko perhe. Meillä on superreipas ekaluokkalainen.
| Lounaan jälkeen Onni kaivoi kaapista viime joulusta jääneen piparipaketin ja koristeli pipareita iltapäiväpuhteeksi. | 
| Kaapista ei löytynyt kovin poikamaisia koristeita, mutta se ei Onnia nyt haitannut, vaikka yleensä ei tykkääkään ihan näin "tyttömäisistä" jutuista! Aika ihania tuli näistä pipareista. | 
Eilen olin Onnin koulun vanhempainillassa. Tutut opettajat kertoivat, mitä koulussa on syksyn aikana tehty. Lisäksi he esittelivät Wilmaa, kodin ja koulun sähköistä yhteydenpitoa varten käyttöönotettua ohjelmaa. Itse käytin Wilmaa töissä ollessani kahden viimeisimmän luokan kanssa, joten Wilma on jo tuttu juttu ;) Saimme hyviä vinkkejä lukemaan opettamiseen ja tapasimme tietenkin toisiamme, me vanhemmat.
|  | 
| Ruotsinkielinen koulu on kotoisa, tuttu ja turvallinen. Ryhmät ovat pieniä ja suurin osa luokkakavereista on päiväkodista asti tuttuja. | 
 
 
Kotihoidon tuella sinnittely on täälläkin kovin tuttua. Perusarki pyörii, mutta juurikaan mitään erityistä ei pysty ainakaan kovin spontaanisti tekemään. Herra J kun valmistuu tän vuoden lopussa ja alkaa saamaan täyttä palkkaa, meillä pikkuisen helpottaa. Ja toukokuussa mä palaankin sit töihin. Onpas Onni ollut todella touhukas! Ja niin ihanan luova.
VastaaPoistaVau!! Se Onni on niin reipas!! Tossa sen näkee, että, on miehessä potkua. Vaikka oot joskus valitellut pienen miehen haasteellisuutta, niin täytyy kyllä sanoa, että harva ekaluokkalainen tekee itse ruokansa. Tota kouluttamista kun jatkat, niin sulla on pian kissanpäivät, kun miehet tekee ruoat kokonaan!!
VastaaPoista