Kun sinut on merkitty, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi haasta 5 ystävääsi. Jos minä merkitsen sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän.Kiitos haasteesta Veera!!
1. Esikuvani on äiti, joka viihtyy lastensa kanssa kotona ilman mitään erityisaktiviteetteja ja pitää kiinni arkirutiineista.
2. Poden huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa ulkoilla lasten kanssa tarpeeksi.
3. Kalenterini on tällä hetkellä jatkuvasti täynnä...
4. ..joten tavoittelen hieman rauhallisempaa arkea.
5. Laulan lapset uneen lähes joka ilta (myös ekaluokkalaisen), koska sillä tavoin he nukahtavat nopeammin ja saan nauttia miehen kanssa pidempään hiljaisuudesta.
6. En pidä siitä, että suunnitelmat muuttuvat viime tipassa.
7. Rakastan yllätyksiä!!!! (Ja miestäni)
8. Kun menin naimisiin, en ollut ikinä laittanut itse ruokaa (jos pizzaa ja nuudeleita ei lasketa).
9. En ole ikinä värjännyt hiuksiani.
10. Urheilu on suuri intohimoni!
11. Jos "omaa aikaa" olisi enemmän, käyttäisin sen jalkapallon pelaamiseen.
12. Minun on joskus hyvin vaikea ymmärtää, että kaikille jalkapallon pelaaminen ei ole yhtä tärkeää kuin minulle ;)
13. Arvostan perinteitä, erityisesti uskonnollisia sellaisia.
14. Kävin vuosikausia Itsenäisyyspäivänä ja ensimmäisenä adventtina kirkossa, jotta äitini ei tarvitsisi istua siellä yksin. Nykyään käyn siellä omasta kiinnostuksestani.
15. En voisi ikinä kuvitella muuttavani pois Lahdesta.
16. Minusta tuli luokanopettaja vahingossa...
17. ..mutta pidän opettajan työstä ihan älyttömästi!
18. Toivon salaa, ettei minun tarvitsisi kuitenkaan mennä töihin vielä ensi syksynä.
19. Jos joskus kuulisin odottavani kaksosia, päässäni flippaisi totaalisesti.
20. Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä siitä, että lapseni ovat kaksikielisiä!
21. Otan paineita itseäni siistimpien vieraiden kylään kutsumisesta ja kestittämisestä.
22. En osaa heittää mitään käyttökelpoista roskikseen, minkä vuoksi 100 neliön kellarimme pursuaa vanhoja ikkunoita, mummolasta hamstrattuja kunnostettavia huonekaluja ja kaapit on sitten täynnä muuta roinaa, kuten vaatteita.
23. Teen heräteostoksia ja kadun niitä.
24. Kaksi vuotta sitten laskin, että kun syön kerran viikossa pussillisen perunalastuja, syön niitä vuositasolla 18 kg. (!!!!!!!)
25. ...Nykyään syön sipsejä noin kerran kuussa ja silloinkin vain Pringles-purkillisen.
Noni.. Siinäpä se.
Haastan seuraavat:
Nelli
Iita
Anonyymi kirjoittelija
Satu
Lumppumaakari
Kiitosta :) Pitääpä laittaa tämä korvan taa :)
VastaaPoistaKiitos haasteesta. Oon sen jo kerran tehnyt (haasteita on tullut jo vissiin neljä)
VastaaPoistaLueskelin sun blogia ja tykästyin kyllä. Itse haaveilen kans luokanopettajan koulutuksesta sitten joskus kun tältä äitiyslomalta koulunpenkille haluan mennä.
Lueskelin noita sinun sivuja sulla on kyllä hauska tarina nimelläsi! ;) Ja tuo varjoista valoon jotenkin kosketti. Varsinkin kohta, jossa istuskelit sairaalassa tyttö sylissä ja katselit raketteja. Jotenkin sun onnen tuntu sai mussa ihan kylmät onnen väreet menemään. :)
Opiskeluista sen verran, että kuinka helposti ne sujui pienen lapsen kanssa? Montako vuotta sulla meni maisterin opintoihin? Kuinka paljon sait tehtyä kotona ja minkä verran oli läsnäolopakkoa koulussa? Kiitos jos jaksat kertoa, yritän hahmotella itselle, että hakisinko vielä nyt keväällä vai odottaisinko vielä kaksi vuotta, että poju on isompi ja maltan laittaa sen hoitoon.
Satu kerkesi haastamaan ensin, joten oon jo tehnyt tämän kyselyn, käyppä kurkkaamassa :)
VastaaPoistaNelli: Tätä oli ihan hauska tehdä, kannattaa kokeilla :)
VastaaPoistaAnonyymi Kirjoittelija: Ok, käyn lukemassa!
Satu: Kiitos kommenteista, kiva kuulla, että tykkäsit :) Opiskelut sujui yllättävän "helposti". Ensin vähän pelkäsin, että mitähän siitä tulee. Ajoin Lahdesta Hämeenlinnaan opiskelemaan kimppakyydillä, joka päivä edestakaisin. Mulla meni opintoihin neljä vuotta ja kaksi lasta syntyi sinä aikana. Eli kyllä siinä vähän piti paahtaa, mutta jotenkin vaan se tuntui ihan hyvältä tehdä alta pois!
Läsnäolopakkoa oli aika paljon. Perehdyin heti ensimmäisen vuoden aikana kursseihin opintosihteerin avustuksella; kyselin, miten muut ovat niitä onnistuneet suorittamaan kursseja vähän päällekkäin ja ketkä proffat yleensä joustavat helpommin jne. Toisen vuoden ajan olin periaatteessa äitiyslomalla, mutta kävin 1-2 iltapäivää viikossa Hämeenlinnassa, kun äitini hoiti Onnia. Sen vuoden aikana tein myös avoimeen yliopistoon yhden sivuaineen sekä suoritin Ruotsin kursseja avoimessa. Silloin oli vielä opintoviikot, tuon kotonaolovuoden aikana onnistuin tekemään n. 35 opintoviikkoa.
Sitten sovin proffien ja muiden kurssinvetäjien kanssa joistakin esseillä suoritettavista kursseista. Kotona Onnin päikkäriaikaan lueskelin sitten kirjoja ja kirjoittelin esseitä. Kun tietää, että esseen kirjoittamiseen on aikaa se 2 tuntia, niin oppii yllättävän tehokkaaksi ;) Harjoitteluissa oli sitten täydellinen läsnäolopakko.
Onni aloitti perhepäivähoidossa kaverillani 1v 4kk ikäisenä. Kävin koulussa neljä päivää viikossa, perjantait olin aina kotona. Vein Onnin klo 8 hoitoon ja hain klo 16. Koulupäiväni alkoivat HÄmeenlinnassa klo 9 ja klo 15 lähdin takaisin Lahteen.
Kerroin aika avoimesti opettajille kurssien alussa, että olen valmis tekemään vaikka ylimääräisiä tehtäviä, jos pääsen ajoissa iltapäivällä lähtemään. Ja yleensä se onnistui hyvin. Viimeisenä vuonna oli lähinnä päättöharjoittelu, gradun teko ja sivuaineopintoja. Sivuainevalinnoissa jouduin tekemään kompromisseja. Liikunnan olisin ehdottomasti ottanut, jos lasta ei olisi ollut. Mutta liikunnan opinnot olivat aika vaativat, oli Lapin reissua ja jos jonkinlaista kurssia.
Jos tahtoa vaan riittää, niin kyllä siitä lapsen kanssa selviää ihan hyvin! :) Opiskelijarientoihin en osallistunut lainkaan, että sellainen "kiva" jäi kokematta. Toisaalta, en sitä kyllä kaivannutkaan, kun elämäntilanne oli niin erilainen kuin useimmilla muilla opiskelijoilla. Silti sain tosi paljon hyviä kavereita okl:sta. Ja en koe, että koulutus olisi jäänyt yhtään vajaaksi lasten vuoksi!
Omien lasten kasvattaminen on kuitenkin kasvatustieteitä opiskelevalle sitä todellista koulutusta.
Tsemppiä suunnitelmiin! :)
Kiitos kun jaksoit vastata. Mä tykkään niin suunnitella tulevaisuutta ja helpottaa, kun tietää, että siitä on ihan mahdollista selviytyä :)
VastaaPoistaJäi vastaamatta tähän viime viikolla, mut piti vielä sanoa, että on tosi hyvä kun suunnittelet! Silloin selviytyminen on nimittäin huomattavasti helpompaa :) Hyvin suunniteltu on tosiaankin puoliksi jo tehty! Äippälomallahan voi jo aloitella kasvatustieteen opintoja esim. avoimessa yliopistossa, jos intoa riittää.
VastaaPoista