Palloilu, piknik ja paiste auringon!

Lasten ensimmäinen kesälomaviikko on alkanut aurinkoisissa merkeissä. Aamupäivät olemme viettäneet nurmikentällä Onnin jalkapallokoulussa. Onni palloa potkien ja me tytöt hyvänä kannustusjoukkona. Annalla on ollut seuraa muiden futiskoululaisten pikkusisaruksista ja minulla äideistä. Iida on pääosin viettänyt futiskoulua nukkuen vaunuissa, joskin unirauhaa on hieman häirinnyt itkuhälyttimestä ajoittain kaikuva rekkamiesten keskustelu. Vaikka olen vaihtanut taajuutta moneen kertaan, niin aina vaan on joku urho samalla kanavalla.

Tänä vuonna Onni on selvästi tarpeeksi kypsä pelaamaan jalkapalloa. Ja jo on aikakin, kun kaksi kesää on jalkapallokoulussa jo tätä ennen harjoiteltu. Ensimmäinen kesä sujui lähinnä nurmikentän pintaa rapsutellen ja ohjaajien kanssa painien. Viime kesänä harmitti, kun jalkapallokoulussa pelattiin liikaa jalkapalloa (!). Yllätys sinänsä. Leikit olivat paljon kivempia. Mutta kypsymistä on siis tapahtunut, sen äiti voi ylpeänä todistaa. Nyt on motivaatio kohdallaan ja pallo on mennyt Onnin nappiksen kärjestä maaliinkin monta kertaa! Ja ennen kaikkea pelaamisen ilo on löytynyt. Jes!

Näiden muutaman kesälomapäivän aikana olen huomannut, että aggressionhallintaa täytyy pojan kanssa edelleen harjoitella. Eskarivuoden aikana Onni on selvästi rauhoittunut. Mutta silloin, kun oikein harmittaa, meinaavat nyrkit heilua. Onneksi enää harvemmin. Lähinnä pikkusiskon kanssa riitelykin on suusanallista ärsyttämistä. Pari viikkoa on jokapäiväiseen sanastoon kuulunut "kakka", joka on sitten mukava liittää myös etuliitteeksi pikkusiskolle keksittyihin haukkumanimiin. Mihin lie anaaliseen kehitysvaiheeseen (Eriksonin teoria) on palattu näin koulunaloituksen alla.

Eilen vietimme iltapäivää mukavasti työkaverin ja hänen lastensa kanssa piknikkaamalla meidän pihamaalla. Säähän oli aivan loistava: aurinkoa ja tuulta sopivassa suhteessa. Vanhat pihapuut varjostavat kivasti pihaamme. Lasten kanssa kaivoimme kaapin pohjalta evästä ja Onni asetteli viltit pihan tasaisimpaan kohtaan. Piknik viiden lapsen ja kahden aikuisen voimin sujui ihan hyvin. Jotain pientä kähinää pitää aina kehittää ja niinpä Onni ja Anna keksivät riidellä siitä, kumpi saa istua Iidan vaununkopassa jäätelöä syödessään. Kun pihaa on vain 1700 neliötä, niin eihän siitä kahdelle lapselle meinannut tilaa löytyä. Ihan täytyi sylikkäin istua ja riidellä. Tästä painista muistona Iidan vaununkopan reunoilla vaniljaisia kädenjälkiä siellä sun täällä. En ole ehtinyt putsata.

Aikuiset saivat myös syödäkseen salaattia, joka sisälsi makaronia, sipulia, fetajuustokuutioita aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettuina ja tonnikalaa. Siis salaattia ilman salaattia :) Fetajuusto maistui todella hyvältä, kun en ollut syönyt sitä helmikuun jälkeen. Olin nimittäin Iidan takia maidottomalla imetysdieetillä neljä kuukautta. Viime lauantain ylioppilasjuhlissa päätin vain kokeilla, mitä tapahtuu, jos syön kermakakkua ja muita herkkuja. Ja lapsi ei reagoinut millään lailla! Kiinteät ruuat ovat siis tehneet tehtävänsä suoliston kehittämisen suhteen. Nyt saan taas herkutella kaikella maitopohjaisella. Eniten odotan Sourcream&Onion - sipsinautintoa!

Tänään illalla pääsen syömään ravintolaan hyvässä seurassa, kun Hiirelä Sisters kokoontuu. Asuimme aikanamme samassa naapurustossa ja nykyään tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti lasten kanssa ja ilman. Tänään ilman. Meitä on kuusi äitiä ja yhteensä 15 lasta.

Olen onnistunut polttamaan poskiini aurinkolasien alareunan kohdalle kivat viivat, joten täytynee vaihtaa astetta vahvempaan suojakertoimeen. En ehkä aina ole tykännyt kesästä ja auringosta lumilautailijataustani vuoksi. Viimeisten kahden talven jälkeen täytyy myöntää, että LÄMPÖ tuntuu taivaalliselta! :) Nautitaan auringosta!