Kylässä eteläisessä naapurissa

Olimme veljen perheen (veli, vaimo ja Anni 9 kk) kanssa parin päivän reissulla Tallinnassa. Iida on nukkunut pitkät unet reissusta väsyneenä, joten sain tehtyä vähän kuvakollaasia matkakokemuksista. Matkustimme Tallinnaan Linda Linen Marilin- laivalla, joka kulkee meren yli 1,5 tunnissa. Onneksi ei ollut aallokkoa!

Yövyimme Sokos Hotel Virussa. Olimme varanneet ihan perus-hotellihuoneet, mutta receptionin täti tarjosi Superior-luokan huonetta 20 euron lisämaksulla. Menimme halpaan :) Toisaalta oli hyvä, että saimme isommat huoneet, koska mukana oli rattaat, jotka veivät tilaa. Meidän huoneessamme oli lisäksi vauvan matkasänky Iidalle.

 Vietimme suurimman osan ajasta Tallinnan Vanhassa Kaupungissa. Pitää ihan kirjoittaa se isoilla alkukirjaimilla, koska paikka oli niin upea!! Pikku puodit kapeilla kaduilla tarjoilivat silmänruokaa käsitöiden ja upean arkkitehtuurin muodossa.



Ravintoloita ja julkisia rakennuksia oli valtavasti. Yhteistä näille olivat houkuttelevat sisäänkäynnit. Teki mieli pujahtaa sisälle jokaisesta ovesta! Siksi ravintolan valitseminenkaan ei sujunut käden käänteessä. Olimme suunnitelleet menevämme syömään vanhempieni suosittelemaan Peppersack - ravintolaan, josta saa kuulemma hyviä pihvejä. Ravintola oli kuitenkin täysi, joten etsimme toisen ravintolan.

Ja tätä valintaa ei tarvinnut katua! Olde hansa oli upea vanhan ajan ravintola, jossa ruokailu oli tosi elämys! Hämärä ravintola oli valaistu kynttilöillä ja sisustettu jyhkeillä puukalusteilla. Ruokalistalta löytyi jos jonkinlaista, valitsimme miehen kanssa "riistaa metsästysonnen mukaan" ja saimme vatsat täyteen ehkä maittavinta ruokaa ikinä! Annos sisälsi härkää ja villisikaa monenlaisilla lisukkeilla (hapankaalia, valkosipulinkynsiä, sieni- ja punaviinikastike, sahramispelttiä...). Ei ihan tavallisimpia raaka-aineita, mutta sitäkin maukkaampia. Jopa vessoissa oli kynttilävalaistus - ei ihan Suomen paloturvallisuusmääräysten mukaista. Tarjoilu oli ystävällistä ja voisi sanoa, että ylitsevuotavan palveluhenkistä. :) Suosittelen!!

Meillä oli reissussa mukana vain Iida. Onni ja Anna viettivät laatuaikaa mummolassa (ohjelmassa Orimattilan kotieläinpuisto ja Heinolan lintutarha), joten tuliaisia piti tietenkin ostaa. Tuliaiset tuli ostettua lähinnä Tallinnan suurista ostoskeskuksista. Annalle löytyi ensi kesäksi shortsiasu alle kympillä ja vaaleanpunaiset kengät nyt käyttöön 13 e. Ja ilman lelua ei ole kotiin menemistä, joten viidellä eurolla lähti mukaan nukke koirineen. Onnille ostettiin haitaribussi (10e) ja Paul Franckin (feikki)t-paita 12 eurolla. Iidalle ostin Mexxin alesta parit shortsit ensi kesäksi ja liivimekon (yhteensä 20 e). Torilta löytyi ihana hattu kympillä. Itselleni sain urheiluliikkeestä Peak Performancen vetoketjullisen paidan/takin neljällä kympillä. Nyt meidän neiti heräsi syömään, joten tämä tällä erää. Ehkä kirjoittelen lisää Tallinnasta myöhemmin!



Palloilu, piknik ja paiste auringon!

Lasten ensimmäinen kesälomaviikko on alkanut aurinkoisissa merkeissä. Aamupäivät olemme viettäneet nurmikentällä Onnin jalkapallokoulussa. Onni palloa potkien ja me tytöt hyvänä kannustusjoukkona. Annalla on ollut seuraa muiden futiskoululaisten pikkusisaruksista ja minulla äideistä. Iida on pääosin viettänyt futiskoulua nukkuen vaunuissa, joskin unirauhaa on hieman häirinnyt itkuhälyttimestä ajoittain kaikuva rekkamiesten keskustelu. Vaikka olen vaihtanut taajuutta moneen kertaan, niin aina vaan on joku urho samalla kanavalla.

Tänä vuonna Onni on selvästi tarpeeksi kypsä pelaamaan jalkapalloa. Ja jo on aikakin, kun kaksi kesää on jalkapallokoulussa jo tätä ennen harjoiteltu. Ensimmäinen kesä sujui lähinnä nurmikentän pintaa rapsutellen ja ohjaajien kanssa painien. Viime kesänä harmitti, kun jalkapallokoulussa pelattiin liikaa jalkapalloa (!). Yllätys sinänsä. Leikit olivat paljon kivempia. Mutta kypsymistä on siis tapahtunut, sen äiti voi ylpeänä todistaa. Nyt on motivaatio kohdallaan ja pallo on mennyt Onnin nappiksen kärjestä maaliinkin monta kertaa! Ja ennen kaikkea pelaamisen ilo on löytynyt. Jes!

Näiden muutaman kesälomapäivän aikana olen huomannut, että aggressionhallintaa täytyy pojan kanssa edelleen harjoitella. Eskarivuoden aikana Onni on selvästi rauhoittunut. Mutta silloin, kun oikein harmittaa, meinaavat nyrkit heilua. Onneksi enää harvemmin. Lähinnä pikkusiskon kanssa riitelykin on suusanallista ärsyttämistä. Pari viikkoa on jokapäiväiseen sanastoon kuulunut "kakka", joka on sitten mukava liittää myös etuliitteeksi pikkusiskolle keksittyihin haukkumanimiin. Mihin lie anaaliseen kehitysvaiheeseen (Eriksonin teoria) on palattu näin koulunaloituksen alla.

Eilen vietimme iltapäivää mukavasti työkaverin ja hänen lastensa kanssa piknikkaamalla meidän pihamaalla. Säähän oli aivan loistava: aurinkoa ja tuulta sopivassa suhteessa. Vanhat pihapuut varjostavat kivasti pihaamme. Lasten kanssa kaivoimme kaapin pohjalta evästä ja Onni asetteli viltit pihan tasaisimpaan kohtaan. Piknik viiden lapsen ja kahden aikuisen voimin sujui ihan hyvin. Jotain pientä kähinää pitää aina kehittää ja niinpä Onni ja Anna keksivät riidellä siitä, kumpi saa istua Iidan vaununkopassa jäätelöä syödessään. Kun pihaa on vain 1700 neliötä, niin eihän siitä kahdelle lapselle meinannut tilaa löytyä. Ihan täytyi sylikkäin istua ja riidellä. Tästä painista muistona Iidan vaununkopan reunoilla vaniljaisia kädenjälkiä siellä sun täällä. En ole ehtinyt putsata.

Aikuiset saivat myös syödäkseen salaattia, joka sisälsi makaronia, sipulia, fetajuustokuutioita aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettuina ja tonnikalaa. Siis salaattia ilman salaattia :) Fetajuusto maistui todella hyvältä, kun en ollut syönyt sitä helmikuun jälkeen. Olin nimittäin Iidan takia maidottomalla imetysdieetillä neljä kuukautta. Viime lauantain ylioppilasjuhlissa päätin vain kokeilla, mitä tapahtuu, jos syön kermakakkua ja muita herkkuja. Ja lapsi ei reagoinut millään lailla! Kiinteät ruuat ovat siis tehneet tehtävänsä suoliston kehittämisen suhteen. Nyt saan taas herkutella kaikella maitopohjaisella. Eniten odotan Sourcream&Onion - sipsinautintoa!

Tänään illalla pääsen syömään ravintolaan hyvässä seurassa, kun Hiirelä Sisters kokoontuu. Asuimme aikanamme samassa naapurustossa ja nykyään tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti lasten kanssa ja ilman. Tänään ilman. Meitä on kuusi äitiä ja yhteensä 15 lasta.

Olen onnistunut polttamaan poskiini aurinkolasien alareunan kohdalle kivat viivat, joten täytynee vaihtaa astetta vahvempaan suojakertoimeen. En ehkä aina ole tykännyt kesästä ja auringosta lumilautailijataustani vuoksi. Viimeisten kahden talven jälkeen täytyy myöntää, että LÄMPÖ tuntuu taivaalliselta! :) Nautitaan auringosta!