Jos olisi aikaa...

Kotiäitinä ollessani kaipaan usein sitä, että saisin keskittyä rauhassa tekemään jotakin ”omaa juttua”. Ongelma on vain siinä, että kaikki ne omat jutut jäävät kesken. Ystävien kanssa jutellessani olen huomannut, että sama ongelma vaivaa muitakin äitejä. Kivan idean saadessaan alkaa tehdä jotakin, jonka loppuun saattamiseen ei olekaan aikaa. Minulla on useita keskeneräisiä projekteja, joiden valmistuminen odottaa itseään. Osa näistä on jatkuvia eivätkä voikaan koskaan valmistua, mikä ei ainakaan helpota stressiä. Aina on tunne, että jokin on kesken!

1)      Talo – remontti ja sisustaminen. Asumme v.1937 rakennetussa talossa, joka on ulkopuolisilta osin remontoitu. Sisätiloissa remontti on kesken. Siedän keskeneräisyyttä, kuten miehen kanssa lupasimme toisillemme talon ostettuamme. Molempien täytyy kestää se, että tekemistä on paljon emmekä halua tehdä remontille aikataulua. Sietääksemme keskeneräisyyttä vähän helpommin yritämme tehdä jatkuvasti jotain pientä. Viimeksi askartelimme vanhasta ikkunasta (kellarissa niitä säilössä on n.60 kpl) valokuvakehyksen – ystävän vinkki. Siitä tuli tosi kiva ja tunsimme suurta mielihyvää siitä, että saimme jotakin taloon liittyvää aikaiseksi. Eteisessä odottaa pari ikkunaa samaa tarkoitusta varten. Jos haluat ostaa vanhoja ikkunoita, ota yhteyttä! Ei niitä ihania ristikkoikkunoita, mutta vanhoja joka tapauksessa! J

2)      Valokuvat. Valokuvat ovat suuri intohimoni ja kuvaan paljon. Digikuvissa on se huono puoli, että niitä kertyy vuodessa tuhansia ja taas tuhansia. Koneen kovalevy ja ulkoinen kovalevy ovat pullollaan kuvia, samoin arkistoimani kuva cd-levyt. Lisäksi olen teettänyt paljon kuvia. Edellisen kerran olen teettänyt kuvia kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen olen aloittanut kuvatilauksen tekemisen lukemattomia kertoja. Jostakin syystä se jää aina kesken. Mitä kauemmin menee, että saan kuvat tilattua, sitä mahdottomammaksi urakka kasvaa! Ehkä seuraavan kerran, kun lapset ovat hoidossa…

3)      Kirjoittaminen. Kirjoitan tätä blogia, paperipäiväkirjaa (välillä), kalenteria, tekstiviestejä, facebookia, sähköpostia, postikortteja ja lisäksi täytän lasten vauvakirjoja. Jotakin kirjoitettavaa olisi aina. Pidän kirjoittamisesta, mutta haluaisin tehdä sen rauhassa. En mielelläni vastaa esimerkiksi tekstiviestiin ”ok”. Haluan kirjoittaa viestin niin, että isot alkukirjaimet ja välimerkit ovat paikallaan, että sisältö on selkeä ja ymmärrettävä ja lopussa on hymiö. Valitettavan usein tähän ei yksinkertaisesti ole aikaa. Ruuanlaiton, pyykin levityksen ja vaipanvaihdon lomassa tulee lähetettyä ”ok” jos toinenkin. Tai sitten unohdan vastata koko viestiin. Vauvakirjojen kanssa olen ehdoton. Ne ovat tärkeä muisto lapsille ja vaikka en mitään muuta ehtisi kirjoittaa, niin vähintään vauvakirjoja. Olen täyttänyt miehenkin vauvakirjan haastattelemalla anoppia. Hän ei ollut ehtinyt kirjoittaa sinne mitään. Vauvakirjoja varten minulla on säästössä vino pino kaikenlaista kirjoihin liitettävää: valokuvia, lehtileikkeitä, diplomeja...

4)      Kestovaipat. Kestovaippailu on ekologista ja taloudellista. Se on myös aikaa vievää, mutta käytän niitä silti aina paitsi yöllä ja matkoilla. Vaippoja tarvitsee pestä ja kuivata sekä vaihtaa useammin kuin kertakäyttövaippoja. Kaatopaikkaroskis ei täyty niin nopeasti kuin kertakäyttövaipoista, mutta roskien viemisestä ei säästy yhtä paljon aikaa kuin mitä kestoiluun kuluu. Vaippakaappi täytyy päivittää sitä mukaa kuin vauva kasvaa, paitsi jos ostaa yhden koon vaippoja, joissa on paljon säätövaraa. Jos esimerkiksi potee huonoa omaatuntoa siitä, että tulee shoppailleeksi jatkuvasti vauvalle uusia vaatteita, voi välillä shoppailla vaihteeksi vaippoja. Vaippoja on monen värisiä, mallisia ja merkkisiä. Olen ostanut niitä nettikaupoista, kirpputoreilta, naapureilta, kavereilta, tutuilta ja tutun tutuilta. Nyt osa on jäänyt jo pieniksi ja odottaa kaapissa, että saisin ne myytyä eteenpäin.

5)      Lukeminen. Haluaisin lukea elämänkertoja, rakkausromaaneja ja ennen kaikkea kasvatusalan kirjallisuutta. Tällä hetkellä hyllyssä odottaa Raisa Cacciatoren ”Pelastakaa pojat!”. ”Kiukkukirjan” sain juuri luettua, ihme kyllä! Yleensä ehdin juuri ja juuri lukea kerran kuussa ilmestyvän Vauva-lehden.

6)      Askartelu. Tykkään askarrella tai lähinnä korjata jotakin rikkimennyttä. Jemmaan rikki menneitä tavaroita kaapeissa niin kauan, että mieheni kyllästyy ja heittää ne menemään. Esimerkiksi lasten ristiäislahjoiksi saatuja posliinilautasia. Muutama viikko sitten sain käytöstä poistettuja virsikirjoja, joiden irronneet kannet ajattelin korjata kontaktimuovilla kiinni kirjoihin. Ihan pikku juttu, mutta enpähän ole ehtinyt sitäkään tekemään.

7)      Piha. Kodinhoitohuoneen pöydällä on kymmeniä Orvokintaimia, jotka odottavat pääsevänsä ulos kasvamaan. Siellä on myös Onnin auringonkukantaimi sekä pari muuta kukkaa, jotka taitavat olla jo saattohoidossa. Eteisessä odottaa pussillinen herneensiemeniä. Kukkapenkkien kitkemisestäkin on yhtä paljon aikaa kuin tämän blogin aloittamisesta. Ja nurmikolla kasvaa enemmän voikukkaa kuin ruohoa. Kun vain ehtisin, niin tekisin ne pihatyötkin!

Ystäväni kävi kylässä tänään. Hän kertoi, että kuullessaan kotiäidin käyvän työssä monet toteavat työn olevan varmaan ”mukavaa vaihtelua” ja ”ajan kulua”. Nyt kun kotona on kolme lasta, aika kyllä kuluu. Viimeistään illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan, se tuntuu kuluvan vähän liiankin nopeasti.