Highlights

Vaikka helteet ovat nyt jo historiaa, palataan hetkeksi viime viikonloppuun. Lämmintä lauantaipäivää vietimme mieheni siskon valmistujaisjuhlissa. Tytöt ovat vuokranneet kimpassa tilavan omakotitalon, joten istuskelimme pihalla 30 asteen lämmöstä nauttien. Nauttimiselta se tuntuu tänään, kun lämpömittari näyttää 9,6 ´c. Juhliin lähteminen oli sujunut rauhallisissa tunnelmissa siihen asti, kunnes Anna nosti metelin mekostaan. Erikoista oli se, että hän oli itse valinnut päälleen kyseisen mekon. Nyt se olikin liian pitkä, eikä se päällä voinut kuulemma kävellä ollenkaan. Kun yritin letittää kiukkuraivareita vielä puhisevan tytön hiuksia, hän kylmänviileästi sylkäisi päälleni. Raisa Cacciatoren Kiukkukirjan ohjeita noudattaen päätin poistua hetkeksi paikalta, jotten siirtyisi aggressionhallinnassani tuhoisalle ”alatielle”.

Perinteisen juhlimisen lomassa lapset ehtivät touhuta monenlaista. Onni kiipesi roskakatoksen kautta läheiseen puuhun, pelasi jalkapalloa ja yritti pyydystää oravaa – muutamia urotekoja mainitakseni. Jalkapallon pelaaminen aiheutti varsin vaarallisen näköisen tilanteen. Naapurin mummo oli viemässä roskia piharoskikseen. Samalla hetkellä Onni asetteli palloaan maahan, valmistautuen potkaisemaan pelin ratkaisevaa rangaistuspotkua. Onni potkaisi pallon vauhtiin. Hetken näytti uhkaavasti siltä, että se lävähtää suoraan naapurin mummon nenään. Mummo ei tilannetta edes huomannut, vaan nosti juuri kriittisellä hetkellä roskapöntön kannen. Pallo otti kannesta kimmokkeen ja ponnahti takaisin Onnin suuntaan. Tuli siinä huokailtua helpotuksesta…

Samaisissa juhlissa Anna kävi keskustelua mummun kanssa. Anna ihailee suuresti siskoani Lissua. Mummu ja pappa istuivat pihalla, kun Anna totesi:

”Lissu on teistä ainut oikee ihminen.”

Mummu: Eiks me papan kanssa olla ihmisiä?

Anna: No joo… Mut te ootte tollasia ryppysiä.

Meidän lapsille sisäleikit ovat maistuneet hellepäivien jälkeen. Anna on leikkinyt yksin ja Onnin kanssa erikseen. Yhtenä päivänä pääsin osalliseksi Annan leikkiin, kun hän leikki ”Sylviaa”. Tehtäväni oli olla äiti ja puhua puhelimeen (kauhaan).

Anna: ”Saanks mä mennä yöks Siirille?”

Minä: ”Jos osaat käyttäytyä.”

Anna (Siirille puhelimeen): ”Joo, kyl mä saan tulla, jos mä osaan käyttäytyä.”

Edellisviikonlopun yo-juhlissa keskimmäisen pikkuveljeni Elmerin tyttöystävän Innan luona Anna oli kiivennyt Innan syliin ja kuiskannut:

”Miks sä oot kutsunu tänne kaikki nää ihmiset, joita me ei tunneta?”

Ei nyt tullut tällä kertaa mitään järkevää yhtenäistä tekstiä. Tarkoitus oli kyllä kirjoittaa myös Hiirelä Sistersin kokoontumisen ja keskustelujen jälkeen jotakin miehistä ja naisista ja sukupuolten eroista. Ja yhteiselon kipupisteistä. Mutta ehkä kypsyttelen sitä vielä jonkin aikaa ja kirjoitan sitten paremmalla ajalla, jos sellainen joskus tulee.