Tiistaihin piti keksiä hieman dramatiikkaa, joten unohdettiin sitten Annan kanssa avaimet sisälle, kun mentiin ulos Iidaa nukuttamaan. Onneksi nuorin pikkuveljeni Kalle sattui olemaan töissä lähistöllä ja pääsi toimittamaan meille vara-avaimen mummolan avainnaulakosta. Sitä ennen ehdittiin värjötellä ulkona tuulisessa säässä t-paidoissa vajaa puoli tuntia ja läträtä muutamaan ämpäriin kuravellikaakaot hiekkalaatikolla.
Iltapäivällä saatiin vieraita, puistotutut lähistöltä tulivat meidän pihaan leikkimään. Anna pisti parastaan ja käytös oli kaukana vieraanvaraisuudesta. Lelut ja kumisaappaat lenteli ilmassa ja peppu ei vahingossakaan noussut keinusta silloin, kun 3-vuotias vieras olisi halunnut keinumaan. Lopulta leikitkin onneksi alkoi sujumaan.
Kattelin äsken pihalla västäräkkiä. Se muistutti ihan dementoitunutta mummoa kävellessään pyrstö heiluen eestaas pitkin pihaa. "Tännekö mun piti mennä?" (suunta vaihtuu) "Eiku... Mitäs mä lähinkää hakemaan..." (suunta vaihtuu) "Missä se jääkaappi olikaan?" (suunta vaihtuu) "Meniskö sittenki tänne.." Ja sitte se pyrähti lentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.