Pyöräilemässä

Neljävuotiaat ovat kovia puhumaan - oon kuullut, että muuallakin kuin meillä! Oltiin pyöräretkellä ja päivän sana oli selvästi "kumossa". Koko ajan Anna selosti taukoamatta: "Mä ajan tällee vähän kumollaa, toivottavasti mä en vaa joudu kumoo, koska sit mä oon ihan kumossa..." "Tää pyörä on tällee kumossa jännästi ja kato tota ukkoa, sekin on ihan kumossa. Jos ei tunne jotain ni sitä voi sanoa ukoksi, se on sillee ihan hauskasti sanottu. Kato nyt, se ukko meni tonne sisää ja joku lapsi tuli avaamaan mieti!"

Meidän ohi pyöräili pari alakouluikäistä poikaa ja Anna ihmetteli, miten pojilla oli niin pienet pyörät.
Anna: "Noi pyörät on niin pienet, et noi on varmaa kolmevuotiaita."
Minä: "No ei ne ihan kolmevuotiaita ole, ainakin koululaisia jo."
Anna: "No ei ne ainakaa Onnin kokosia oo.. Miten niillä voi olla noin pienet pyörät? Ei ne kyl mitää koululaisia oo."
Minä: "No voihan ne olla koululaisia. Pyörät on pieniä, mutta ne pojat oli jo aika isoja."
Anna: "No eikä ollu. Ja miten ne pyörät muka niihin poikiin liittyy?"

Että näin. Joskus tuntuu, että meidän keskustelut kiertävät kehää.