Rakkauden salaisuus

Tämä kolahti tänä aamuna:

"Rakastava ihminen tuntee oman heikkoutensa. 

Hän on itse ollut rakkauden kohteena ollessaan heikko. 

Rakkaus on toisin sanoen osunut häneen sinne, missä on sitä vähiten ansainnut. 

Kohdatessaan rakkauden heikkoudessaan hän on tullut nostetuksi tavalla, 

jota hän ei koskaan unohda. 

Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon sanoo Jeesus

 ja tarkoittaa ilmeisesti juuri tätä. 

Toisin sanoen rakkautta voi ottaa vastaan vain se, 

joka avautuu sille heikkona. 

Heikkona avautuminen merkitsee rehelliseksi tulemista. 

Oikeastaan se merkitsee syylliseksi tulemista.

 Oman syyllisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen on edellytys sille, 

että ihminen voi kohdata rakkauden. 

Rakkaus on armoa, sitä että ihminen saa jotain, mitä ei ansaitse. 

Kun saan ottaa vastaan sen, ettei minua tuomitakaan, 

otan vastaan armon. 

Armo on oikeastaan rakkauden oikea olemus, 

sillä ei rakkautta ole se mikä kohdistuu vahvuuteen ja mikä ansaitaan. 

Rakkaus on aina lahjaa. 

Mutta tätä lahjaa emme voi lapsillemme antaa, 

ellemme ole sitä ensin itse saaneet. 

Jos vanhempana en tiedä, mitä on armo ja anteeksiantaminen, 

en osaa vaalia lapsessani olevaa heikkoutta tavalla, 

joka vakuuttaisi lapseni siitä, että hän on rakastettava olento. 

Minussa on rakkautta vasta sitten kun se on minuun tullut. 

Eikä se voi minuun tulla ennen kuin avaudun sille. 

Avaudun sille vasta sitten, kun suostun kohtaamaan heikkouteni."

(Tommy Hellsten: Vanhemmuus - vastuullista vallankäyttöä)