Surua

Ystäviemme tuttavaperhe menetti tällä viikolla 1-vuotiaan lapsensa traagisen karmean onnettomuuden seurauksena. Olen myötäelänyt heidän suruaan ja ajatukset ovat täyttyneet siitä, miten he mahtavat jaksaa jatkaa elämässään eteenpäin tällaisen menetyksen jälkeen.

En voi tietää, miltä oman lapsen kuolema tuntuu. Mutta olen purkanut omaa ahdistustani kirjoittamalla. Varmastikaan nämä ajatukset eivät anna kuin pientä hipaisupintaa siitä, mitä vanhempien mielessä tällä hetkellä liikkuu ja miten valtaisaa tuskaa he kantavat sisällään!

Rukoilen vanhemmille ja muille läheisille voimia ja jaksamista.

Kuva http://www.ess.fi/?article=273259

Tähtisilmäiselle enkelille

                                            Yhtäkkiä lakkasi juoksusi sun,

tuli hiljaista, hiljaista niin.

Kuka täyttäisi tyhjän sylini mun?

                                                 Hukkuu päiväni kyyneliin.

Kai kanssasi enkelit tanssia saa

maassa auringon ikuisen.

Sun hiuksias siellä koskettaa

käsi Isämme täydellisen.

Antoi hän Sinut meille lainaan vaan,

ilon, onnen toit elämään.

Mutta miksi jo jouduimme luopumaan?

Sitä sydän ei voi käsittää.

Suru raastaa ja repii, murentaa,

mielen uuvuttaa ilottoman.

Mistä valoa löydämme päiviimme nyt?

Kysyy ruumiini väsynyt.

Usko tulevaan katoaa synkkyyteen,

epätoivo vallan saa.

Ei voima riitä kuin huokaukseen,

"auta hetkeksi nukahtamaan".

Tähtisilmies tuikkeesta täyttyvät

unet öidemme pitkien.

Tuikkeen sammuvan näimme - se kestämätön

näky salpaa hengityksen.

Tuska, syyllisyys piiskaa ja kasvoille lyö,

ei helpota lepo ei työ.

Kuinka suuren tyhjyyden toi lähtösi,

Sinä pieni muruseni.

Jos lauseen viimeisen kuiskata saan

lupaathan, että kuulet Sä sen?

Sua rakastan lapseni, rakastan vaan!

Ja unohda milloinkaan en.

En iltaisin uneen sua tuudittaa saa,

ihmeitä maailman opettaa.

Jäävät nuttusi ilman kantajaa,

lelut nurkissa lojua saa.

Kirkas aurinko johdattaa kevääseen,

mut kesä saavu ei luokseni mun.

Yksi kukka vain kasvaa sydämeen

ja se kukkii vain muistoksi Sun.

Sinun naurusi helky täällä ei,

kätes ojennu ei syleilyyn.

Sut valkoisin siivin pois enkeli vei,

ylös pilvien hyväilyyn.

Vielä kerran sun varpaitas voin kutittaa

ja sormias suukottaa.

Poski poskeas vasten käyn nukkumaan,

Taivaan kodissa kun tavataan.