Taneli Harmaisen syksy

Oon koko syksyn haaveillut, että saisin jakaa tän lastenlaulun blogin välityksellä. Tää on taas osoitus siitä, että kyllä vaan ennen vanhaan lastenlaulutkin oli niin paljon parempia ja niissä oli todellisia tarinoita! Tuli ihan tippa linssiin, kun kuulin tämän ekan kerran. Nyt sain vihdoin kirjoitettua sanat ylös ja lisäsin ensimmäistä kertaa elämässäni You Tubeen "videon". Ei valitettavasti ollut aikaa tehdä siitä oikeasti videota, mutta ääni on tässä tapauksessa se tärkein.

Kuuntele laulu TÄSTÄ

Taneli Harmaisen syksy

Se kulkee seassa nokkosten,

levähtää puron penkereellä.

Sen naama on harmaa ja ryppyinen

se on jo eläkkeellä.

Se on Siili Taneli Harmainen

ja se on jo eläkkeellä.

Se koulussa lapsia laulamaan

opetti vuosia takaperin.

Ja vuodet ne vierivät verkalleen,

ääni hiljeni vähin erin.

Nyt se laulaa, se laulaa vain itselleen,

se laulaa vielä kerran.

Ja puro jo lehtiä kuljettaa.

On talveen matkaa vain hiutaleen verran.

Sen lapset on maailmaan lähteneet,

se joskus saa kirjeen niiltä.

Se laittaa rillit silmilleen

ja sen poskella kyynel kiiltää.

Se muistelee Elviira-vaimoaan

ja takkaan halkoja lykkää.

Kävi Elvis syksyllä nukkumaan eikä keväällä herännytkään.

 

Ja se soittaa, se soittaa vain itselleen.

Se soittaa vielä kerran.

Jo ulkona tuulet puhaltaa,

on talveen matkaa vain hiutaleen verran.

”Lapset rakkaat”, Taneli kirjoittaa.

”Jos ehditte, tulkaa kylään. Jos kiireiltänne ette ehtine, toivon teille kaikkea hyvää

Joskus vähän piikkejä pakottaa, joskus tulee Elviira mieleen.

Ja viime viikolla kompastuin, löin otsani oven pieleen.”

Kesken kaiken kummasti raukaisee

ja luomia silmille vetää.

Tuli takassa hiipuu hiljalleen,

uni kuljettaa Taneli-setää.

Unten maille Taneli taivaltaa

märkä syksyinen maa vain tuoksuu.

Se nuuskii tuoksuja nokallaan

kuin nuorena kirmaisee juoksuun.

Se nukkuu, se nukkuu nyt vuoteessaan

se nukkuu unta syvää.

Ja tuuli katolle kuljettaa jo talven valkeaa

lumista jyvää.