Vauvailua ja hoitoapuja

Kuten ystäväni Nelli (http://www.hulinaahaavemajassa.blogspot.com/), olen minäkin huomannut, että kolmas lapsi on aivan erityisen ihana. Ja että oleminen vauvan kanssa on erilaista ja rennompaa kuin edellisten lasten kanssa on ollut. Sitä myös toivoo, että tämä vauva pysyisi vauvana mahdollisimman pitkään ja luopuminen vauvamaisista jutuista ei nyt sujukaan ihan kivuttomasti. Kuten esimerkiksi tämä imetysasia.

Nyt kun on siis laparoskopian jäljiltä kolme reikää mahassa, niin imetys ei ole ihan niin yksinkertaista kuin aiemmin. Lisäksi Iida sai viime viikolla ensimmäisen hampaansa, hurraa! Alahammas siellä suussa nyt kiiltelee. Hampaan tulo teki aika kipeää ja vaikeutti imetystä parin viikon ajan, kun ikenet kutisivat kovasti. Rinnalla olo oli aikamoista kiemurtelua. Lauantaina muun perheen ollessa mökillä tuli itselläni vähän tukala olo. Rintapumppuni on nimittäin rikki, enkä saanut näin ollen maitoa poistettua millään tavalla. Käsin lypsämällä se ei ole minulta ikinä onnistunut.

Perhe kotiutui niin myöhään, että Iida nukkui jo yöunia autossa ja mies siirsi hänet sieltä suoraan pinnasänkyyn. Kierin sängyssä yhteen asti ja heti kun Iida vähän inahti, pyysin miestä nostamaan hänet viereeni imetettäväksi. Mies ei ihan ymmärtänyt, mitä järkeä on herättää lähes nukkuva lapsi yösyötölle kun ikääkin on se 8 kuukautta ja olisi hyvä aika lopettaa yösyötöt. Intin kuitenkin vastaan, koska oli pakko päästä imettämään eikä herääminen yhtään haitannut. Iida nukkui tämän syötön jälkeen aamuun asti ja seuraavan päivän imetykset sujuivat jo paremmin.

Päätin kuitenkin, että pitäisi kaiken varalta hankkia uusi, ehjä rintapumppu. Enkä halua enää Ainun Medela-pumppua, jossa pitää kädellä vetää mäntää edestakaisin. Mielummin sellainen Aventin mallinen, jossa vain painetaan "lippaa" ja homma hoituu tehokkaasti. Mies päätti lähteä ostoksille Iidan uniaikaan eli otti tytön nukkumaan autoon ja itkuhälyttimet matkaan. Itse istahdin koneelle selailemaan facebookin "Lahden alueen äidit" - sivustoa. Jospa jollain olisi tarvitsemani pumppu myytävänä...

Mies soitti Kärkkäiseltä. Siellä Aventin pumppu maksoi 49 euroa. Käyttö on enää melko vähäistä, joten tuntui vähän hurjalta maksaa niin paljon parin viikon käytöstä. Tietenkin säästyisihän se tulevaisuuden varalle, jos vielä joskus... Samalla hetkellä löysin kuitenkin ilmoituksen, jossa nimeltä tuttu myyjä myi vauvatavaraa noin kahden kilometrin päässä meidän kotoamme. Listalta löytyi myös rintapumppu. Soitin myyjälle ja hän lupasi luopua pumpustaan kympillä! Niinpä mies ajoi ostamaan pari kuukautta käytössä olleen pumpun kympillä. Merkki oli Lansinoh, mutta toimintaperiaate sama kuin Avent. Sain sitten iltamaidot lypsettyä talteen ja säästyin potkuilta mahaan. Niin ihanaa kuin Iidan imettäminen onkin, niin en ota sitä riskiä, että leikkaushaavat tulevat entistä kipeämmiksi.

Tänään sain siskoni Lissun lastenhoitoavuksi heti aamusta alkaen. Lisäksi Anna sai ystävänsä Aaretin meille leikkiseuraksi. Nyt juuri Lissu on kaikkien kolmen kanssa puistossa ja Onni on koulussa. Lepäilen yksin sohvalla ihanassa hiljaisuudessa. Aaret ja Anna ovat leikkineet turtlesia ja prinsessa sekä kuunnelleet kuuntelusatuja tuntikaupalla.

Aaret kertoi taas mielikuvitusystävästään Vertistä. Vertti ei kuulemma tykkää Haisulista, kuten ei Aaret itsekään. Vertin isoveli sen sijaan tykkää Haisulista. Kysyin Aaretilta, kuka Vertin isoveli on ja sain yllättävän vastauksen: "Bart Simpson". Ja isähän on sitten tietenkin Homer. Mistä lienee pieni mies mielikuvituksensa perinyt..

Vatsaani operoinut kirurgi soitteli vielä tänään ja kyseli toipumisesta. Operaatio oli kuulemma sujunut hyvin. Kunhan viikon ajan otan vähän rauhallisemmin, niin sitten voi taas palailla normaaliin elämänrytmiin. Ehkä jalkapallosta ja sählystä täytyy pysytellä vielä pari viikkoa poissa, eikä kuntosalitreeniäkään uskalla ihan heti aloittaa. Mutta Iidaa voin nostella jo viikonloppuna. Tyttö on selvästi reagoinut siihen, että en voi pitää häntä yhtä paljon sylissä kuin yleensä. Mutta tyyneen tapaansa ei ole turhia kiukunnut.. Kolmannet lapset ovat helppoja, rauhallisia sovittelijoita. Olen kuullut tämänkin jostain. Ja omat kokemukseni pikkuveljeni Elmerin osalta vahvistavat tämän.

Kun Elmeri oli pieni, niin hän vain istui lattialla ja nakersi maton kulmaa, on äiti kertonut. Tai istui maassa ja mutusti kuravelliä. Nykyään hän ei sentään nakerra mattoa tai mutusta kuraa, mutta on hyvä keskustelija ja taitava sovittelija. Enkä yhtään epäile, ettei Iidasta tulisi samanlaista. Niin paljon hän on saanut seurata Onnin ja Annan kinastelua, joka jatkuu parhaimpina päivinä aamusta iltaan.