1) Imetys
Mahassani olevien leikkaushaavojen vuoksi imetys on erityisen haastavaa. En pysty pitämään Iidaa niin lähellä, kuin haluaisin, koska hän potkii vatsaani. Tyyny välissä ei selvästikään miellytä tyttöä. Muutenkin hän on normaalia levottomampi. Ihmettelee varmasti, miksi äiti ei pysty kantamaan ja pitämään sylissä normaalisti. Onneksi siskoni Lissu on Iidalle hyvä ja tuttu hoitaja. Imetyksen jatkumisesta on tullut minulle kutakuinkin pakkomielle. Olen lukenut lisää imetyskirjallisuutta, esimerkiksi Baby Blues - perhekirjaa. Olen yrittänyt muistaa kysynnän ja tarjonnan lain eli tarjonnut rintaa Iidalle mahdollisimman usein. Olen syönyt monipuolisesti ja juonut runsaasti. Olen liikkunut ja ulkoillut ja ajatellut vauvasta mukavia. Eilen jopa ripustin kaulaani kirkkaanvihreän kumikäärmeen imetyksen ajaksi, jotta Iida voisi sitä näpertäessään unohtaen välissämme olevan ikävän tyynyn. Noh, haavat paranevat. Ja tänään en joutunut antamaan lisämaitoa. Joten ehkä tämä tästä iloksi muuttuu!
2) Sisarusten välinen tasa-arvo
Ekaluokkalaisemme Onni elää jännittävää vaihetta elämässään. Onni on aina ollut herkkä reagoimaan muutoksiin. Hän on herkästi huonolla tuulella, jos hommat eivät ole koulussa tai koulutaksissa sujuneet. Ja Onni ei pahaa mieltään piilottele, vaan antaa tulla niin, että näkyy ja kuuluu. Helposti tulee varsinkin väsyneenä vastattua kiukkuun kiukulla. Kun en ole väsynyt, jaksan paremmin ottaa vastaan negatiivisia tunteita ja jutella siitä, mikä Onnin mieltä todella painaa. Pyrin antamaan positiivista palautetta silloin, kun siihen on aihetta. Mutta miksi silti tuntuu, että sitä negatiivista tulee annettua niin paljon enemmän??
4-vuotiaamme Anna viettää viikosta kolme päivää kotona minun ja Iidan kanssa. Kahtena päivänä Anna on päiväkodissa klo 9-15. Anna ei ole mikään nössykkä, vaan osaa myös näyttää, jos harmittaa. Mutta tyttömäiseen tapaan hänen on helppo sanoittaa tunteitaan ja keskustella niistä hermostumatta. Hän on myös perusluonteeltaan melko rauhallinen ja tykkää leikkiä itsekseen ja jutella kaikkien kanssa. Ihan kaikkien. Sosiaalisesti Anna on tosi rohkea.
Ongelma: Huomioinko Annaa enemmän kuin Onnia? Ja jos huomioin, niin mikä avuksi? Kysyy neuvoton kasvatustieteiden maisteri.
Iidalla oli tänään 8 kuukautislääkäri ja painoa oli jo 7,9 kg. Muutenkin kaikki ihan ok. Korvat vielä vähän punaiset edellisen tulehduksen jäljiltä. Alan olla jo melko hyvässä kunnossa, housujen vetskari täytyy pitää auki, ettei se paina haavoja. Mutta pitkän paidan kanssa se onneksi onnistuu ;) Noh, tänään vietimme joka tapauksessa tosi mukavan päivän Launeen perhepuistossa Lissun, Annan ja Iidan kanssa.Ja tulipa todistettua, ettei siellä olevat aktiviteetit ole pelkästään lapsille sopivia...
Mulla on myös aikamoinen pakkomielle ton imetyksen suhteen. Muserrun, jos en pysty imettämään tulevaa vauvaa niin pitkään kuin haluan, tai ollenkaan. Mielessäni on kauheita mielikuvia pullorumbasta ja äidin ja vauvan välisestä huonosta kiintymyssuhteesta, jos imetys ei onnistukaan. Ehkä stressaan liikaa.
VastaaPoistaToivottavasti teilläkin hommat taas sujuvat, kun olet kunnolla parantunut. Tsemppiä!! :-)
Olen huomannut myös ilmiön, että annan huonoa palautetta enemmän, kuin hyvää. Siksi aina tähän havahtuessani, pyrin huomioimaan kaikki pienet hyvät asiat. Tänäänkin kaupunkireissumme meni yllättävän hyvin, joten ylistin Mimmiä siitä. Pyrin myös pussaamaan ja halaamaan tyttöä aina kuin mahdollista. Huono omatunto tämänhetkisestä väsymyksestä ja hermostuneisuudestani kalvaa, joten haluan aivan kuin hyvitellä Mimmille halauksin, paijauksin ja muuten läheisyydellä.
Itse mietin tuota sisarusten välistä tasa-arvoa vasta yhdessä postauksessani. Nyt jo tuntuu, että vauva saa enemmän huomiota, vaikka onkin mahassa. Teillä kuitenkin on kolme lasta. :-) Olemme mieheni kanssa sopineet, että kummatkin saavat viettää omaa laatuaikaa aina jommankumman lapsen kanssa. Jos näin saisimme vähennettyä mustasukkaisuutta ja lisättyä hyvää mieltä.
Miten teillä? Vietetäänkö teillä omia äiti&Onni tai isä&Anna-hetkiä?
Tuo hyvittely-juttu on mullakin käytössä. Ja lohduttaudun sillä, että lapsi ei tiedä, onko kyseessä hyvittely. Lapsi nauttii niistä pusuista ja paijauksista ihan yhtä paljon, olipa ne sitten hyvittelyä tai ei-hyvittelyä ;) Ollaan suunniteltu monet kerrat tuota, että mun ja Onnin pitäisi viettää enemmän aikaa kahdestaan. Jotenkin se vaan aina menee niin, että Onni silti lähtee iskän mukaan ja Anna jää mun kanssa kotiin. Onni ja iskä nikkaroi kahdestaan jne.
VastaaPoistaTorstaisin Anna tulee päiväkodista iskän kyydissä ja Onni kotiutuu koulusta taksilla ja muutaman tunnin aiemmin. Siinä meillä on Onnin kanssa kahdenkeskistä aikaa, jos Iida nukkuu. Tänään esim. pelasimme aliasta sillä aikaa. Olin kyllä ihan rättipoikki ja toivoin pääseväni nukkumaan, mutta oli ihan kiva kuitenkin pelata. Onni myös tosi innostunut ruuanlaitosta. Pitäisi panostaa siihen.
Kiitos muuten avusta, sain sen "luin" -gadgetin laitettua!! :)
Meillä Mimmi ja Ukko käyvät kahdestaan treenikämpällä soittamassa rumpuja, bassoa ja kitaraa. Se on Mimmin päivän kohokohta, kun pääsee isin mukana "leenikselle". :-)
VastaaPoistaJa hyvä kun gadget-juttu toimi.