Lomaväsymystä ilmassa

Olemme lomailleet nyt koko perheen voimin reilut kolme viikkoa. On urheiltu, mökkeilty, tehty remonttia ja käyty Ruotsissa ja Virossa. Tällä hetkellä kotona tyrskii kolme räkänokkaa, joista nuorimmalla korvatulehdus alkaa olla voiton puolella. Itselläni sitkeä yskä vie voimia. Väsyneimpiä olemme me aikuiset. Vaikka yöunet ovat olleet keskimäärin pidempiä kuin arkiaikaan, niin jatkuva reissaaminen väsyttää! Niin hauskaa kuin se onkin.

Tänään aamulla Anna heräsi ja totesi ensimmäisenä haluavansa leikkiä ystävänsä Lindan kanssa. Tytöt ovat nähneet kesän aikana toisiaan vain muutaman kerran. Niinpä soittelin Lindan äitille, joka tuli hakemaan Annan heille leikkimään. Itse kävin vähän myöhemmin hakemassa Lindan isoveljet meille Onnin kavereiksi. Pojat ovat touhunneet pihalla koko päivän. Itse olen yrittänyt saada jotain tolkkua pyykkipolitiikkaan ja tiskikonekin on täyttynyt jo pariin kertaan.. Vaikka mitään suurempaa en ole saanut aikaiseksi, niin silmiä painaa ja tuntuu, että on täysi työ saada raahattua itsensä huoneesta toiseen! Kuntosalillekin pitäisi mennä, että ehtisi käyttää kymmenen kerran kortin loppuun, ennen kuin käyttöaika umpeutuu, mutta nyt ei vaan jaksa millään.

Sitä paitsi edesmenneen muorin (äidin äidin) kunniaksi järjestetty jokavuotinen Triathlon (uinti 500m, pyöräily 26 km ja juoksu 5,5 km) meni muutama viikko sitten ihan hyvin, vaikka kuntosalitreenaus jäikin melko vähäiseksi. Osallistuin tänä vuonna Triathloniin ensimmäistä kertaa. Ensi vuoden Triathlonia varten lupasin itselleni opetella kroolaamaan, jotta uintiosuus sujuisi vähän vikkelämmin... Saa nähdä kuinka tämän lupauksen käy!

Huomenna lähdemme katsomaan isovanhempiani Mikkeliin. Vanhukset viettävät loppuvuodesta 89-vuotispäiviään, mutta ovat vielä hyväkuntoisia ja asustelevat näin kesäisin omakotitalossaan järven rannalla. Lapset ovat kaipailleet sinne, mutta miten muka olemmekin olleet niin kiireisiä, että vierailu jäi näihin viimeisiin lomapäiviin?

Sitten onkin jäljellä lasten viimeinen lomapäivä. Vähän haikeaa!! Tuntuu, että itse elän kesästä jouluun ja joulusta kesään. Heti kun kesä loppuu, alan odottaa joulua ja kun joulu loppuu, niin alan odottaa kesää. Onpahan aina jotain, mitä odottaa :) Tämä kesä meni tosi hyvin. Kaikki edelliset kesän Onnin syntymän jälkeen olen ollut tosi väsynyt ja mielessäni vajonnut vähän väliä siihen kesään, kun Onni syntyi ja sen aikaisiin masentuneisiin fiiliksiin. Ehkä vihdoinkin masennuksen varjo alkaa väistyä ja pystyn nauttimaan kesästä. Ja toisaalta tähän kesään oli ahdettu niin paljon ohjelmaa, ettei missään välissä ehtinyt alkaa ahdistamaan.

Ja vielä on kivoja juttuja edessä, nimittäin lauantaina saan kylään vanhoja ystäviä, joiden kanssa nähdään ihan liian harvoin nykyään! Onpa mukana lapsiakin, joita en ole vielä kertaakaan nähnyt.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman Tallinnan kuvan.

Käsitöitä Vanhan Kaupungin kojussa.

Näkymä Viru Hotellin 22. kerroksesta.

Näkymä toiseen suuntaan...

...Ja vielä vanhan kaupungin suuntaan...

Viru Hotellin ylimmässä kerroksessa oleva KGB-huone, jossa Neuvostoliiton aikaan salakuunneltiin hotellin ulkomaalaisia vieraita. Huone on jätetty sellaiseksi, kuin se oli 1991, kun KGB poistui hotellista yhden yön aikana. Jopa tuhkakuppi tupakantumppeineen on tallella.