Elämää ja imetystä laparoskopian jälkeen..

Makaan toista päivää sängyssä, koska vatsassani on kolme reikää. Olin eilen sairaalassa operoitavana. Toisesta munasarjasta poistettiin dermoidikysta ja sitten tähystettiin vähän vatsaonteloa eli tehtiin laparoskopia. Kotiin piti päästä jo eilen, mutta suoneen annetut kipulääkkeet aiheuttivat ihmeellistä tärinää ja laskivat verenpaineet niin alas (80/47 alhaisimmillaan), että jäinkin vielä yöksi osastolle.

Toisaalta yöksi jääminen ei kovin haitannut, koska nukuin koko ajan lääkkeiden vuoksi, enkä päässyt nousemaan sängystäkään. En myöskään saanut mitään syötävää, vaan olin tipassa koko päivän. Illalla sain lasillisen vadelmakeittoa. Onneksi nukutuksesta ei aiheutunut tällä kertaa pahoinvointia, koska anestesialääkäri laittoi minulle maksimiestolääkityksen jo nukutusaineiden annon yhteydessä. Umpilisäkkeen poiston yhteydessä kahdeksan vuotta sitten olin todella pahoinvoiva, kun heräsin nukutuksesta. Nyt ei tullut yhtään mitään huonovointisuutta.

Etukäteen pelkäsin, että Iidan imetys loppuisi tähän. Nyt näyttää lupaavasti siltä, että voin vielä jatkaa imetystä ja Iidakin suhtautuu tähän ihan myötämielisesti. Eilen Iida heräsi aamulla kello 6, kun olin lähdössä sairaalaan. Niinpä sain hänet aamuimetettyä. Sairaalassa sain lainata sähköistä rintapumppua iltapäivällä osastolle päästyäni ja lypsin siellä yhden maidon hukkaan. Anestesialääkärin mukaan olisin voinut imettää kuusi tuntia nukutuksen jälkeen, mutta osaston hoitajat kehottivat heittämään ensimmäisen maidon pois. Illalla mies tuli Iidan kanssa käymään minua katsomassa, mutta tyttö heräsi kesken unien, eikä suostunut tulemaan rinnalle. Niinpä lypsin vielä illalla vähän hukkaan.

Tänään aamulla rinnat olivat tosi täydet ja arat ja sainkin kokonaisen pullollisen maitoa talteen osaston jääkaappiin. Synnyttäneiden osasto sijaitsee Lahdessa naistentautien osaston yhteydessä ja synnyttäneiden osaston hoitajat olivat ihan yhtä tympeitä kuin aina ennenkin Lahdessa ovat olleet.. Istuivat vaan kansliassa tyhjän panttina ja kun kävin kysymässä apua, niin kukaan ei ollut kiinnostunut auttamaan. Onneksi itse olin naistentautien poliklinikan potilas ja sen puolen hoitajat olivat huomattavasti ystävällisempiä ja asiallisempia.

Olisin tosiaan tarvinut vain apua maidon viemisessä kanslian viereiseen jääkaappiin. Ovessa oli lappu, jossa kehotettiin hygieniasyistä ainoastaan hoitajia laittamaan tai ottamaan maitoja kylmästä. Tuntui olevan kovin iso vaiva synnärin hoitajille. Jaksan kyllä aina ihmetellä, että miten nämä hoitajat ovat työhönsä niin kyllästyneitä?? Miksi sinne ei voida ottaa uusia innokkaita kätilöopiskelijoita tai lastenhoitajaopiskelijoita, jotka jaksaisivat auttaa äitejä ja hoitaa vauvoja? Synnyttäneet äidit ovat herkällä mielentilalla ja olisi kohtuullista, että ammattilaiset sen ymmärtäisivät eivätkä tylyttäisi.

No, joka tapauksessa pääsin aamusella kotiutumaan. Kotona kaikki oli sujunut tosi hienosti. Anna ja Onni olivat olleet mummulassa yötä. Iida oli nukkunut omassa sängyssään ilman yösyöttöä kymmenen tunnin yöunet. Mies oli joutunut pari kertaa tuttia laittamaan ja siinä se! Kotona oli pakko päästä heti suihkuun. Olin edelleen ihan kirkkaankeltaisen pesunesteen peitossa. Mies tuli vahtimaan, että pysyn tajuissani. Kun Iida heräsi, sain hänet imetettyä ihan kunnolla pariinkin kertaan. Vähän neidin ilmeestä näki, että hän ihmetteli, missä olin ollut. Suostui kuitenkin onneksi syömään. Pidin tyynyä mahan ja Iidan välissä, ettei hän potkisi kipeitä haavoja. Kun Iida nukahti seuraavan kerran, mies meni käymään ruokakaupassa.

Onni ja Anna kotiutuivat mummulasta lounaan jälkeen. Muutaman tunnin olimme koko perhe kotosalla ja sitten mies päätti lastata lapset autoon ja ajaa mökille, mihin suuntasivat myös vanhempani sekä veljeni Paavo perheineen. Nyt olen sitten ollut yksin kotona iltapäivästä asti. Harvinaista, että voi vaan maata sängyssä ja lukea lehtiä. Ja nukkua silloin kun väsyttää. Särkylääkkeiksi popsin buranaa ja panacodia. Lääkäri sanoi, että voin käyttää näitä, vaikka imetän. Niitä annetaan sektioäideillekin.

En saa nostaa Iidaa viikkoon. Mies on vielä huomenna kotona, kun on sunnuntai. Maanantaista keskiviikkoon tulee siskoni Lissu, Iidan kummitäti, meille kotiavuksi. Haavat ovat vähän kipeät ja vatsaonteloon johdettu hiilidioksidikaasu aiheuttaa turvotusta. Se tekee kipeää, kun vatsa on ihan täynnä ilmaa. Mutta eiköhän sekin vaiva tästä vielä helpota, kun pääsen enemmän liikkumaan... Taas saan olla superkiitollinen miehestäni, jolla ei mene sormi suuhun missään tilanteessa. Onhan se aika rohkeaa lähteä mökille yksin kolmen lapsen kanssa, vaikka siellä apujoukkoja onkin paikalla. Nyt yritän käydä nukkumaan. Vaihteeksi. :)