Satumaan lumoissa

Upea kesälomareissu on nyt takana. Pyydän anteeksi jo etukäteen, sillä tästä tulee todennäköisesti mainospuhe. Astrid Lindgrens Värld Ruotsin Vimmerbyssä oli niin mahtava paikka, että sinne voisi kuvitella matkustavansa lasten kanssa vaikka joka kesä!

Matkamme alkoi sunnuntaina 24.7.2011 Helsingistä, jossa astuimme illalla M/S Silja Symphonyyn. Nautiskelimme päivällisen laivan runsaassa buffetissa. Onni ja Anna söivät koko rahan edestä, neljä lautasellista molemmat. Onko tarpeellista mainita, että kolme viimeistä sisälsivät neljää eri jäätelölaatua kuorrutettuina karkeilla ja kastikkeilla?

Kun kello löi 22.30, hytissämme kannella 9 kuorsasi kolme tyytyväistä lasta. Vaan miten oli aikuisten laita? Suoraan hytin alapuolella sijaitseva yökerho Atlantis piti huolen siitä, että kello kahteen asti yö sujui Celine Dionin ”My heart will go on” ja muita perinteisiä hittejä kuunnellen… Ei ollut apua laivan infosta noudetuista korvatulpista. Kerroin infossa olevani vähän pahoillani, että pari kuukautta aiemmin varauksen yhteydessä esitetystä ”rauhallinen hytti”-toiveestani huolimatta meidät oli sijoitettu kyseiseen osaan laivaa. Receptionin täti totesi vain, että jos ei häiritse yökerho, niin sitten hissin kolina.. Jaa-a. Olisin valinnut sen hissin kolinan, jos vaihtoehdot ovat tässä.

Maanantai-aamuna lapset heräsivät virkeinä ja me aikuiset vähemmän virkeinä. Porrastimme aamiaisen buffetissa niin, että sain käydä syömässä ihan yksin. Luksusta! Ainut ongelma oli se, että jos viivyin evästä hakemassa liian kauan, tehokkaat tarjoilijat olivat tyhjentäneet paikaltani astiat ja paikallani istui joko japanilainen, venäläinen tai ruotsalainen laivamatkustaja. Kahden ensin mainitun kanssa ei ollut edes yhteistä kieltä, joten vaihdoin suosiolla paikkaa.

Laivasta poistuminen auton kanssa sujui jouhevasti. Järkytys oli luvassa, kun löimme navigaattorin määränpäämme Vimmerbyn. Matkaa Tukholmasta kertyikin 350 kilometriä kuvittelemamme 200 kilometrin sijaan. Joku pienen pieni virhe oli käynyt tietokoneella matkaa mittaillessamme… Noh, onneksi meillä oli joka tapauksessa mahdollisuus vierailla Astrid Lindgrenin maassa kahtena päivänä. Jos maanantaina emme ehtisi, niin tiistaina ja keskiviikkona ainakin.

Matkalla ajoimme monen pienen, kauniin kaupungin halki...

...mutta enimmäkseen saimme nautiskella Smålannin maalaismaisemista.

Automatka Tukholmasta Vimmerbyhyn läpi kauniin Smålannin kesti lopulta viisi tuntia. Näihin tunteihin sisältyi neljä pysähdystä, joista kaksi pikaista wc-käyntiä, yksi tankkaus ja yksi pidempi ruokatauko mukavassa maalaisravintolassa. Lapset jaksoivat kiitettävän hyvin, Iida erinomaisesti, koska hän nukkui lähes koko matkan lukuun ottamatta pidempää ruokataukoa, jolloin vaihdettiin vaippa ja syötettiin tyttö.

Ajoimme suoraan majoituskaupunkiimme Hultsfrediin, joka sijaitsi 20 kilometriä Vimmerbyn takana. Hotellimme oli pieni ja viihtyisä Hotel Palace, jonka superystävällinen palvelu ja lapsiystävällisyys teki meihin vaikutuksen. Lapset pääsivät verestämään ruotsinkielisessä päiväkodissa oppimiaan kielitaitoja, kun huoneen televisio ei toiminut. Meitä aikuisia ei tv niinkään kiinnostanut, mutta lapset halusivat kovasti tietää, miksi se ei toiminut. Ensin kävi Onni kysymässä respan tädiltä, ”måste man betala nånting för att kunna titta på tv?”. Seuraavaksi marssi tädin luokse Anna kaukosäädin kädessään ja kysyi, ”vad måste man trycka?”. Lopulta täti tuli huoneeseemme vain todetakseen, että joku oli lukinnut kyseisen television kanavat. Että se siitä. Huoneemme oli kaksiosainen. Toisessa huoneessa oli parisänky ja välioven takana lapsille kerrossänky. Kerrossängyn viereen mahtui myös Iidan matkasänky. WC-kylpyhuone oli siisti ja vastaremontoidun oloinen.

Hotel Palace

Kauniita tienviittoja Hultsfredissa

Hultsfredin kirkko

Illalla kävimme iltauinnilla Hultsfredin Camping-alueen uimarannalla ja söimme huoneessa ICA:sta ostettuja eväitä iltapalaksi. Saimme kaikki nukuttua kunnon yöunet, kun pohjakerros sekä avoimet ikkunat takasivat viileän yösijan helteisen päivän päälle.

Iltauinnilla Camping-alueella

Tiistai valkeni pilvisenä, mutta lämpömittari näytti silti yli 20 astetta. Aamiaisen jälkeen ajoimme Vimmerby:hyn heti Astrid Lindgrenin maan avattua porttinsa kello 10. Väenpaljoudesta huolimatta parkkeeraus ja lippujen ostaminen sujui muutamassa minuutissa, kiitos loistavasti sujuvien systeemien. Parkkimiehiä oli kymmenittäin ja lippukassojakin niin monta ja toiminta nopeaa, että jonoa ei päässyt syntymään lainkaan.

Lilla lilla stan

Kaikille lapsille laitettiin ranneke, johon kirjattiin lapsen nimi ja vanhemman puhelinnumero. Sitten olimme valmiita valloittamaan satumaan! Onni ja Anna olivat innosta soikeina ja sinkoilivat sinne tänne, mutta pysähdyimme hetkeksi tekemään kulkusuunnitelmaa puiston kartan avulla. Päätimme suosiolla ohittaa kaupat (karkkikaupat, kirjakaupat, lelukaupat, cd/dvd-kaupat, Eemelin kaupat, Pepin kaupat, korttikaupat….) ja jättää tuliaisten ostamisen seuraavaan päivään. Aloitimme lasten toiveesta siirtymisen kohti Ville Villakullaa eli Pepin kotia huvikumpua. Matkalla sinne kuljimme läpi Lilla lilla stanin, joka on pienoismalli Astridin lapsuudenkaupunki Vimmerby:stä sellaisena, kuin se hänen lapsuusaikoinaan oli. Sinne sijoittuvat monet hänen kertomuksistaan. Lilla lilla stanin taloissa oli vahanukkeasetelmia, esimerkiksi Peppi karkkikaupassa ja Eemeli hevosellaan pormestarin juhlasalissa.

Näytelmän aikana Huvikummun katsomo oli täpösen täynnä yleisöä!

Villa Villekulla oli upea, suoraan kuin Peppi-kuvakirjoista. Paikalla oli Pepin isä, Peppi itse ja muutama merirosvo. Lapset katsoivat huuli pyöreänä.. Onnin piti tietenkin päästä kiipeämään myös Pepin isän laivaan, joka seilasi pienessä lammessa huvikummun vieressä. Lammen ympärille oli rakennettu satama, jossa oli lastauslaitureiden lisäksi kahvila ja jäätelökioski. Kokonaisuudessaan Astrid Lindgrenin tuotanto on puistossa varsin hyvin tuotteistettu, myymälää ja kahvilaa ynnä muuta kioskia on joka mutkassa.

Kapteeni Pitkätossu ohjaa laivaansa kohti KurreKurredutsaarta

Kuljimme läpi Melukylän ja Rasmuksen ladon. Seuraavaksi lasten huomio kiinnittyi Ryöväreiden hevosiin, jotka olivat ihan ihkaeläviä ja seisoskelivat aitauksessa metsän laidassa. Ne kuuluivat tietenkin Matiaksen ryöväreille eli Ronja Ryövärintyttären isälle. Matiaksen linna oli tämän kesän uutuus ja siellä esitetyt näytökset hurmasivat lapset välittömästi. Ei tarvitse miettiä, mitä kirjoja lainaamme seuraavalla kirjastoreissulla. Ronjan tarina kiehtoi lapsia koko kahden päivän mittaisen vierailun ajan ja palasimme linnaan moneen otteeseen. Linna oli upeasti sisustettu keskiaikaiseen tyyliin. Näytöksen aikana linnaan halkesi ”helvetinkuilu”, ja jyrähdyksen aikana ilmassa oli savua, meteliä ja pauketta. Näyttelijät olivat ammattitaitoisia ja innokkaita.

Matiaksen linna

Linna oli sisältä täynnä upeita yksityiskohtia

Kissankulman väki kokoontuneena pöydän ääreen

Prusseluska johdatti yleisö laulamaan Lindgrenin saduista tunnettuja lauluja

Ronjan lisäksi ehdimme parin päivän aikana seurata tapahtumia Kissankulmassa ja lauleskella mukana Prusseluskan yhteislauluissa. Näimme myös esityksen Nils Karlsson-Pysslingistä ja tulihan ne kaikenmoiset kaupatkin kierrettyä läpi sitten toisena päivänä. Tuliaisiksi tarttui mukaan karkkeja ja mehuja ja lapset ostivat omilla lomarahoillaan Peppi-figuureja, jousipyssyn, Eemelin pyssykän sekä muutaman kuuntelusatucd:n.

Jokaisessa kohteessa oli selkeä opastustaulu, jossa kerrottiin kohteesta lyhyesti ja ytimekkäästi neljällä kielellä

Pepin karkkikaupan tuotteita

Paluumatka sujui satumaan kokemuksia kerraten ja Peppi-hahmoilla leikkien. Valokuvat tuli selattua kamerasta läpi moneen kertaan ja kyllä oli kerrottavaa mummulle ja papalle, kun poikkesimme kotimatkalla vielä mökin kautta. Kokonaisuudessaan koko reissu oli oikein onnistunut ja totesimme, että meidän lasten kanssahan matkustaisi vaikka maailman ympäri ;) Vaikkakin mieluummin lentokoneella kuin laivalla. Silja Linelle lähtikin palautepostia hytin sijainnista. Ja vaikka Astrid Lindgrenin maan sisäänpääsylipun hinta tuntui etukäteen hurjalta (kahden päivän perhelippu maksoi 1495 kr eli noin 150 euroa), niin voisimme matkustaa sinne uudelleen koska tahansa! Harvoin on rahoille saanut näin elämyksellistä vastinetta kuin tällä lomamatkalla.

Ensi kertaan mennessä luemme kuitenkin enemmän Lotasta, Melukylän lapsista, Saariston lapsista, Veljeni Leijonamielestä, Ronja Ryövärintyttärestä sekä Rasmuksesta. Meidän lapsille tähän mennessä tuttuja olivat vain Peppi, Eemeli ja Katto-Kassinen, joten paljon jää vielä todeksi elettävää seuraavaa kertaa varten!