Kurituksesta

Heippa!
Aloittelen Jari Sinkkosen kirjaa Elämäni poikana.. Selailin kirjaa (jossa muuten puhutaan paljon NARSISMISTA) ja silmiin osui pätkä ruumiillisesta kurituksesta. TÄmä kirja löytyy myös kasvatuksellisen lukupiirimme listalta! :)

"Kun aiheesta avataan keskustelu vaikkapa iltapäivälehdessä, sinne tulee tulvimalla lukijoiden kannanottoja, joissa puolustetaan tiukkaa kuria, jopa lapsen läimäyttämistäkin. Suomessa lasten ruumiillinen kurittaminen on lailla kiellettyä, joten aiheesta ei ole helppo puhua. Äiti tai isä, joka on läimäyttänyt lastaan, on syyllistynyt lainrikkomukseen eikä ole kovin innokas avautumaan asiasta.

Pohjoismaat ja muutamat muut maat, kuten Itävalta, Saksa ja Italia, ovat olleet edelläkävijöitä lasten lyömisen kieltämisessä. Yhdysvalloissa tämä kysymys on herättänyt kiivasta mielipiteidenvaihtoa vuosikausien ajan, ja fyysisen kurittamisen puolustajia on löytynyt psykologian ja psykiatrian tutkijoistakin. Elizabeth Gershoff teki meta-analyysin peräti 88 tutkimuksesta, joissa selvitettiin ruumiillisen kurittamisen vaikutuksia lapsiin. Hän totesi, että "kurissa kasvaneet" lapset olivat mukautuvampia, mutta osalla heistä oli aggressio-ongelmia ja käytöshäiriöitä. Moraaliarvojen sisäistäminen oli heikompaa kuin muilla. Kaiken kaikkiaan lasten fyysisestä kurittamisesta näytti olevan enemmän kielteisiä kuin myönteisiä seurauksia, joskin löydöksen olivat osin ristiriitaisia (kuten aina).

Gershoffin tutkimuksesta kävi ilmi, että jonkinlaisiin "normaalirajoihin" mahtuvan ruumiillisen kurittamisen ja pahoinpitelyn välinen ero voi olla hiuksenheno. Perheissä, joissa lapsia kasvatetaan lyömällä, vanhemmuus on usein muutenkin kylmäkiskoista ja rankaisevaa. Nöyryytetty ja pelokas lapsi ei todellakaan ole otollisessa mielentilassa opetellakseen vuorovaikutuksen ja empatian taitoja." (s.235-236)

Tosi hyvältä kirjalta vaikuttaa muutenkin! Voin suositella. Kuten Jari Sinkkosen tuotantoa muutenkin kiperien kasvatustilanteiden varalle.. Kirjaviisautta, sanoi appiukkoni. Mutta siihen turvaudun silti, koska en koe itse olevani ikinä valmis äiti. Aina on jotakin opittavaa ja kehitettävää ja lasten uudet kehitysvaiheet tuovat tullessaan uusia haasteita!

Sånt e livet!