Jälleennäkemisiä :)

Heipä hei ja tervetuloa kaikki uudet lukijani! :) Eilinen päivä oli täynnä iloisia jälleennäkemisiä, kun sain kylään vanhoja ystäviä. Lapsuudesta asti tuttuja, monessa mukana olleita naikkosia. Paljon on yhdessä nähty ja koettu. Ja vaikka edellisestä tapaamisesta oli toisten kanssa kulunut aikaa jo vuosia, niin silti yhteisolo tuntuu yhtä mukavalta kuin ennenkin.

Annan kanssa tehtiin pizzaa ennen vieraiden tuloa.

Leivoin myös mustikkapiirakkaa.

Sain tämän mustikkapiirakan ohjeen aikanaan opiskelukaveriltani ja se on osoittautunut kestosuosikiksi meidän perheessä. Tosi helppo ja nopea (valmistaminen 15 min + paistaminen 30 min).

Marjapiirakka

Pohja:
1 dl sokeria
2 ½ vehnäjauhoja
½ dl kauraleseitä
1 tl leivinjauhoja
1 muna
1 dl juoksevaa margariinia
0,5 dl maitoa

Täyte:
3 dl vadelmia / mustikoita tms. marjoja
2 dl ranskankermaa
1 muna
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

1. Sekoita pohjan kuivat aineet.
2. Lisää muna, rasva ja maito.
3. Sekoita löysä taikina tasaiseksi ja taputtele voideltuun vuokaan.
4. Ripottele marjat pohjan päälle.
5. Sekoita täytteen muut aineet ja kaada seos marjojen päälle.
6. Paista n.30 minuuttia 200 asteessa.

Sen verran olin vuosien varrella ehtinyt unohtaa, että osa ystävistäni on kasvissyöjiä, joten jauhelihapizza ei ollut ihan loppuun asti mietitty tarjottava! Mutta onneksi oli kaapissa leipää ja vieraat toivat tullessaan jos jonkinlaista naposteltavaa.

Meitä oli koossa seitsemän naista, joista minun lisäkseni kahdella on lapsia. Onni ja mieheni olivat lähteneet Onnin kaverin synttäreille Heurekaan, joten meillä oli vain tytöt paikalla. Lapsivieraita saimme kolme, ikähaarukalla 3 kk - 3 vuotta. Anna ja ystäväni 3-vuotias kiskaisivat Turtles-puvut niskaan ja kodinhoitohuoneen pöydän alle rakensimme oivan kotiluolan mutanttikilpikonnille. Toisen ystäväni 1-vuotias tytär ei Turtleseja säikkynyt, vaan kulki heidän perässään isompien touhuja ihmetellen.

Päivä ja ilta sujui sukkelasti. Päivän aikana suunnittelimme, että olisi hauska järjestää ensi kesänä mökkiviikonloppu aikuisten kesken. Kaikessa rauhassa voisi jutella ja saunoa hyvässä seurassa. Rauhassa nimenomaan. Tällä kertaa joka toinen lause keskeytyi, kiitos lasten. Illan päätteeksi sai sentään neljä meistä saunoa rauhassa, kun mieheni nukutti meidän lapset yhden ystäväni avustuksella. Siinä vaiheessa lapsivieraat äiteineen olivat jo poistuneet. Päivä oli aikamoista hulinaa, joten valokuvaaminen jäi vähän vähemmälle. En saanut sellaista sopivaa otosta otettua koko porukasta.

Vauvojen vauhdikas leikkituokio. Ystäväni Jipon poika 3 kk ja meidän Iida.
Anna tykkää pukea Iidalle omia vaatteitaan. Tällä kertaa päässä Annan lippalakki.

Illalla nukkumaan mennessä mietin, että mitä kaikkea olen näiden ystävien kanssa vuosia sitten puuhaillut? On leikitty missikisoja ja tenavatähteä. Juhlittu Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta vuodelta 1995 laulaen Den glider In:iä mikrofoneina toimineisiin deodoranttipurkkeihin. Suihkutettu kissa paremman tuoksuiseksi äitin hajuvedellä. Vietetty kymmeniä öitä lastenleireillä kuunnellen, koska yövalvojat nukahtavat, jotta voimme karata poikien mökkiin. Pelattu kännykänpyöritystä lukemattomia iltoja. Karattu kotona ikkunasta salaa tupakalle. Matkustettu junalla katsomaan teiniaikaisia poikaystäviä. Käyty Ruotsissa laivalla ja autolla. Ajettu kerran porokolarikin. Lumilautailtu. Oltu kurkut silmillä ja syöty sorbettia. Tästä tulisi pitkä lista....

Täytyisi kyllä nähdä vähän useammin, tulee aina todettua, kun tavataan. Mutta... vaikka nähdään vähän harvemminkin, niin ONNEKSI ihanat muistot ei häviä mihinkään. Pitää muistella niitä aktiivisesti, niin tajuaa, miten ikävä on vanhoja ystäviä. Muistot ovat mielessä kirkkaina, hämmästyttävän tarkkoina. Vähän väliä saa todeta, että "onko siitäkin tosiaan jo 10 VUOTTA???"