On lauantai ja jalkoja vähän pakottaa... Ensi lauantaina on suunnitelmissa osallistua sukumme jokavuotiseen triathloniin. Matkat eivät ole ihan virallisen triathlonin mukaisia, mutta tosi koitos on luvassa joka tapauksessa. Torstaina ja eilen on tullut treenattua ihan tosissaan.
Torstaina pyöräilimme äitini kanssa seitsemän kilometrin päähän pelaamaan jalkapalloa 12 muun naisen kanssa. Puolentoistatunnin tiivistahtisen jalkapallopelin jälkeen läiskimme vielä tunnin verran biitsiä eli rantalenttistä. Sitten poljimme kotiin toiset seitsemän kilometriä. Saldo siis 14 kilometrin pyöräily + 1,5 h jalkapallo + 1 h lentopallo. Illalla kotiin päästyäni (kello 23) keittelin ja söin tapani mukaan pari kananmunaa välttääkseni jalkojen jumiutumisen. Sitten suihku, venyttely ja panadol 500 mg naamaan ennen nukkumaanmenoa (polvia särki). Nimittäin eiliseksi oli luvassa parin tunnin pesäpallopeli. Tämäkin on jokavuotinen perinnetapahtuma tietyllä porukalla. Pesäpalloa ennen on aina pakko lämmitellä, muuten revähtävät reidet ja paukkuvat pakarat... Mutta selvittiin ilman suurempia vammoja.
Torstain urheilun mahdollisti se, että mieheni hoitaa ja nukuttaa lapset siinä missä minäkin. Ei siis ole tarvinut luopua harrastuksista ja höperöityä neljän seinän sisälle. Eilisessä pesäpallossa lapset olivat katsojina kentän laidalla, omat pallot mukana. Onni toimi myös valokuvaajana. Pesäpallon jälkeen pääsimme vielä läheiselle mökille saunomaan, syömään iltapalaa ja juttelemaan hyvässä seurassa. Miehellä alkoi muuten eilen neljän viikon kesäloma. Niin hienoa!!
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.