Miehet ja naiset

"Ei näytä kattovan ku puhuu vaan!", tokaisi Anna minulle yhtenä päivänä puhelimessa. Hän oli juuri kysynyt, mitä teen ja kerroin katsovani Onnin jalkapallopeliä. Annan mielestä en voinut samaan aikaan katsoa peliä ja puhua puhelimessa. "Se ei oo vielä ymmärtäny, että naiset voi tehdä kahta asiaa yhtaikaa", kaverini vinkkasi vierestä. Niinpä, naiset pystyvät siihen, vaikka 4-vuotias ei vielä sitä tiedäkään. Mutta miten on miesten laita?

Keskustelimme aiheesta Hiirelä Sistersin illallisella kuukausi sitten. Keskustelu lähti liikkeelle, kun yksi meistä heitti ilmoille kysymyksen: mitä tehdä, jos oman miehen naama alkaa ärsyttää? Jokainen pidempään parisuhteessa ollut tunnistaa varmasti sen tunteen, kun toisen seura alkaa tökkiä. Joku muistaa tarkalleen sen hetken, kun ensimmäisen kerran puoliso tuntuikin ihanan sijasta todella rasittavalta.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin ärsyyntymisessä ei ole mitään outoa. Kun vuosikausia elää tiiviissä suhteessa toisen ihmisen kanssa, niin erikoisempaa olisi, jos ei ärsyttäisi. Epäilen, että kyseessä olisi jonkinasteinen tunnevammaisuus. Raisa Cacciatoren Kiukkukirjassakin sanotaan, että tunteita tulee ja niiden pitää antaa tulla. Tunteet eivät ole vaarallisia. Se, mitä esimerkiksi voimakkaasta ärsyyntymisestä ja aggression tunteesta seuraa, on yksilöllistä. Joku alistuu, toinen hyökkää. Jos aina hyökkää, niin voihan vaaratilanteitakin syntyä. Kun oman toimintatapansa tunnistaa, sitä voi harjoittaa kohti jämäkkää ja rauhallista aggressionhallintaa (väittää Cacciatore).

Opin Kiukkukirjasta myös sen, että moni sukupuolten välinen eroavaisuus on enemmän kasvatuksen kuin genetiikan tulosta. Miehet ovat aivan yhtä tunteellisia kuin naisetkin. Pienille pojille ei vain ole opetettu tunteiden käsittelyä tarpeeksi. Tytöille tunteita nimetään ja niistä puhutaan enemmän. Tytöille "annetaan lupa" tuntea syvemmin ja monipuolisemmin.

Hiirelä Sistersin keskusteluissa huomasimme, että useammalla kuin yhdellä meistä oli hankaluuksia keskusteluyhteydessä miehensä kanssa. Moni oli lähestynyt miestään kirjeellä. Kirjeessä asian saa sanottua loppuun asti harkitusti, ilman että toinen keskeyttää tai tulkitsee ilmeitä ja eleitä. Kirje on sopivan eleetön tapa kertoa asiansa.

Miesten naaman lisäksi saamattomuus ja kesken jääneet työt ärsyttävät. Yhden mies oli luvannut tehdä remontin valmiiksi heti, kun vaimo lähtee lasten kanssa viikoksi pois ja mies voi pyytää kavereita kanssaan talkoisiin. Ja "pois" ei taatusti tarkota lomamatkaa aurinkorannoilla, vaan esim. rentouttavaa reissua anoppilaan. Voisi lyödä vetoa, että takaisin palatessa remontti on "yhtä päivää vaille valmis" ja sitä päivää odotellaankin sitten seuraavaan kesälomaan.

Toisen mies antoi Oskarin orren odottaa seinälle pääsyä wc:n tasolla muutaman kuukauden, ennen kuin asensi sitä naama punaisena päivää ennen eräpäiväksi asetettua jouluaattoa. Kolmannen mies oli lasten kanssa kesälomaillessaan levittänyt pyykkiä vaimon ollessa töissä. Vaimo löysi pyykkitelineeltä levitettyjen vaatteiden lisäksi epämääräisiä myttyjä - ilmeisesti levitystyö oli jäänyt kesken ja unohtunut. Parissa perheessä pyykinlevityksessä oli alkanut olla sen verran dramatiikkaa, että puolisot olivat päätyneet työnjakoon, jossa mies hoitaa tiskit ja nainen pyykit.

Remonttiasioista puhuttaessa tuli myös selväksi, että kolmen miehen kohdalla remontin tekeminen oli niin piirun tarkkaa puuhaa, että lopputulos ei ikinä miellytä ainakaan miehen omaa silmää. Pikkuasioissa nysvääminen vie aikaa. Vaikka tästä ominaisuudesta pitäisikin olla jokaisen naisen kiitollinen. Mutta kuten arvata saattaa, excel-taulukoihin rahamenonsa kirjaavat ja palapelejä iltapuhteenaan kokoavat (insinööri)miehet eivät ole sattuneet löytämään puolisokseen aakkosjärjestykseen dvd-levynsä lajittelevaa tarkan markan naista. Vaan tietenkin sen huolettoman viikkosiivoojan tai keskeneräisiä askarteluprojektejaan ympäri taloa levittelevän emännän, joka tekee spontaaneja heräteostoksia esimerkiksi Kärkkäisellä.

Onneksi meistä yksi totesi ääneen sen, mikä olisikin jokaisen parisuhteen harmonian saavuttamisen kannalta olennaista: kumpikin tekee sitä, mitä osaa. Tietenkin sillä oletuksella, että edes jompi kumpi kykenee huolehtimaan talousasioista ja kotitaloudesta. Muuten voi olla, että korttitalo jää vähän huojuvaksi.

Edellä mainitsemani "yhden mies" sai vaimoltaan hyvän vastauksen remonttiasiassa. Mies väitti, ettei lasten kanssa voi tehdä remonttia. Nainen kehotti miestä ajattelemaan lapsista positiivisemmin, sillä lapset ovat "juuri niin rasittavia, kuin ajattelet heidän olevan". Pohdimme, voisiko tätä soveltaa myös miehiin.

Kehumisen merkityksen oli meistä huomannut yksi jos toinenkin. Lapsia tulee kehuttua silloin, kun he käyttäytyvät moitteettomasti tai hoitavat jonkun asian erityisen hienosti. Mutta miksi ei kehuisi myös sitä kaikkein läheisintä ja tärkeintä ihmistä; omaa, ärsyttävän ihanaa puolisoa? Sillä vaikka lapset ovat parhaimmillaan suloisia, hellyttäviä ja rutistettavia (viimeistään illalla nukkuessaan) niin kaikista paras on oma mies.

Ainakin toivottavasti. Sillä kliseisesti ja omien kokemusten perusteella uskon, että vanhempien parisuhde on lapsen koti. Sen kotimökin kunnossapitoon kannattaa tuhlata aikaa, koska muuten maalit rapisevat ja lattiat natisevat... Ja vaikka virheitä tulee tehtyä ja joskus katto meinaa tippua päälle, niin itselleen ja toiselle voi olla armollinen. Joskus täytyy purkaa ja rakentaa uudelleen ja välillä riittää pieni pintaremontti. Tulipas hieno kielikuva ;P

Onneksi kaikesta ärsyttävyydestäni ja eristepuruissa sukeltamisestani huolimatta mieheni käy edelleen viereeni nukkumaan joka ilta.. <3 Hyvää yötä!