Nyt tulee nolo tunnustus. Olin 22-vuotias, kun opin tietämään, kumpi niistä kahdesta linnusta on varis ja kumpi harakka. Olin silloin käynyt esikoulun, peruskoulua yhdeksän vuotta, neljä vuotta lukiota ja kaksi vuotta opettajankoulutuslaitosta.
Olimme muutamassa kerrostalosta rivitaloon ja kuskasimme muuttokamoja hissillä alas kuorma-auton kyytiin. Lähes kaikki tavarat oli jo viety. Kiipesin jakkaralle ja kurottelin kädellä kaapin päälle. Käsiini osui papereita, piirustuksia OKL:n kuviskursseilta. Hiilipiirroksessa komeili lintu. Varis tai harakka. Mieheni osasi kertoa, että se oli varis. Harmaamusta. "Harakka on se, jossa on valkoista ja mustaa", hän kertoi. "Etkö sä tosiaan sitä tiennyt?" Samanlainen huvittunut äänensävy kuin silloin, kun yo-kirjoitusten reaalin jälkeen hänelle selvisi, etten tiennyt sijaitsiko Kanada Yhdysvaltojen ylä- vai alapuolella, vaikka olin kirjoittanut maantiedon. Eipä ollut vaan jäänyt mieleen, olen aina ollut huono kartoissa. Pitäisi kai nolottaa tämäkin?
Varis. Varis. Varis. Rullasin variksen ja kiirehdin rappukäytävään, jossa hissi oli tungettu täpösen täyteen tavaraa. Vanhin pikkuveljeni Paavo, muuttotilanteissa joskus hieman takakireä, seisoi hississä tavaravuoren keskellä pahvilaatikko käsissään. Esittelin hänelle variksen ja samalla huomasin, että hiiltä rapisi valkoiselle paidalleni. Rullasin variksen uudelleen ja asetin sen Paavon syliin, pahvilaatikon päälle. "Varis ei tule hissiin", hän totesi. "Miksi?", kysyin. "Koska siitä rapisee jotain mustaa", Paavo perusteli. "Se ei tule hissiin. Laita ovi kiinni ja kuljeta varikses itte alas. Vaikka rappusia. Ihan sama, mutta hissiin se ei tule."
Jokainen, joka tuntee veljeni Paavon, tietää, kuinka tarina päättyi. Varis ei mennyt hissiin. Mutta tämän jälkeen en enää sekoittanut varista ja harakkaa toisiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.