Sanat sekaisin (lapsilla)

Taas oli maanantai sateinen ja odotin siitä myös tylsää. Onneksi sisällä riitti touhua koko päiväksi ja illalla päästiin ulkoilemaankin, kun Annan päiväkotikaveri äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa tuli leikkimään meidän pihalle. Aamupäivän aikana sain taas itsekseni naureskella kuunnellessani Annan juttuja. Aku Ankkaa lukiessaan hän tokaisi yhtäkkiä: "Kyllä mä ton Läpen ja Ykän voittaisin, jos vaan saisin miekan ja pyssyn!" Kävin katsomassa, mitä tyttö oikein höpöttää. Niin vaan muutaman viikon vanhassa Akkarissa seikkaili kaksi roistoa, nimeltään Läpe ja Ykä. Hyvin oli jäänyt mieleen ääneen lapsille luettu Aku Ankka.

Hetken kuluttua Anna lauleskeli nukeilla leikkiessään erinäisiä lauluja. Onni on kuluneen eskarivuotensa aikana oppinut useita kotimaisia iskelmiä - kiitos koulutaksin, jossa on aina radio päällä. Ja ilmeisesti näitä hittejä on sitten kotona lauleskellut sen verran, että pikkusiskollekin on jäänyt mieleen ainakin osa sanoista. Ja loputhan voi aina keksiä itse. Tänään Annan sovitus meni näin: "Minä lähden pohjois-karjalaan, juon viinaa maan alla vaan… juon kaupassa palmun alla… Vitsi ku tos puhutaa tota englantia, mä en oikeen osaa tota!!"

Iltapäivällä kerroin Annalle, että päiväkotikaveri Aleksi oli tulossa leikkimään meille illalla. Aleksi on juuri ollut useita viikkoja lomalla Thaimaassa. Anna on kysellyt kevään aikana useaan kertaan, missä se Thaimaa oikein sijaitsee. Onko se taivaassa? Nimi kuulostaa niin samanlaiselta. Tänään kävimme taas samaa keskustelua.

Anna:  "Äiti, missä se Thaimaa oikein on?"
Minä: "No se on siellä Aasiassa, tosi kaukana täältä."
Anna: "No mut onks se kuitenki tosi korkeella?"
Minä: "Maapallo on pallon muotoinen. Se on tuolla pallon toisella puolella. Ihan maanpinnalla se on, ei taivaassa."
Anna: "Nii... Mut ku se Aleksi oli siellä, ni kyl se ainaki oli VÄHÄN pilvessä!"

Hehheh :D Keskustellaan sitten muutamien vuosien päästä siitä, mitä se pilvessä oleminen oikein on. Olen kovasti yrittänyt kasvattaa lapsiani kristillisesti, mutta... Toisinaan näitä hassuja sanailuja sattuu samalle päivälle useita. Illalla Anna vielä putsasi korvaansa pumpulipuikolla. Sanoin, ettei puikkoa saisi työntää korvaan sisälle vaan ihan vaan ulkokorvasta putsata. Siihen tyttö totesi: "Mut ku mä oikein tällä kauhon, ni täältä tulee hirveesti jotain..."

Myös Onnilla oli vähän sanat ja merkitykset sekaisin. Oltiin tosiaan ostettu lauantaina se räbälippis ja se oli tänään eka päivää Onnilla päässä. Poika tuli eskarista kotiin tosi vihaisena ja lippis lensi ensimmäisenä seinään.

Onni: "Mä en enää IKINÄ mee sinne kouluun. Enkä laita tätä lippistä. Kaikki vaan komentoi (huom! komentoi, ei kommentoi) mun vaatteita ja lippistä!"
Minä: "No mitä ne sano?"
Onni (kiukusta puhisten): "Ne sano, että tää on AITO!!!"

Tässä vaiheessa rupesin nauramaan...

Onni (ihan raivona): "Mitä se aito tarkottaa???"
Minä: "No se tarkottaa, että se on ihan oikeasti sen merkkinen lippis, mikä se on. Ettei se oo mikään feikki..."
Onni: "Mikä feikki??"

Yritin siinä sitten selittää, mitä se aito tarkottaa. Se oli tosi vaikeeta selittää itseasiassa! Mutta saatiin asiaan selvyys ja kiukkukin laantui. Viimeistään kun luettiin pari tarinaa Aku Ankkaa ja saatiin välipalajätskit syötyä! Ihan hyvä päivä.