...Vastapainoksi juhlahumulle on ollut hermojakin kiristelty eilen ja tänään. Suurinta ärsytystä aiheuttaa matkustaminen autossa kolmen lapsen kanssa. Lähtötilanne on yleensä se, että nuorimmainen nukkuu ja isompien pitäisi onnistua pääsemään paikoilleen ja saatava turvavyönsä kiinni. Ei nyt näin aikuisen näkökulmasta vaikuta kovin haastavalta, mutta sitä se tosiaankin voi olla. Ja monta kertaa päivässä, pahimmassa tapauksessa. Että ei mitenkään "silloin tällöin". Joka ikisellä kerralla tapahtuvat seuraavat neljä asiaa:
1. Onni ja Anna tappelevat istumapaikoista (sisältää läpsimistä, tönimistä, herjausta, ärsytystä jne.jne.).
2. Onni ei suostu auttamaan Annaa turvavyön kiinni laittamisessa (sisältää lällättelyä).
3. Anna alkaa kiljua korvia vihlovasti.
4. Iida herää ja alkaa myös kiljua lähes yhtä korvia vihlovasti.
Yleensä en ala itse kiljua ihan yhtä kovaa, mutta tänään meni kyllä aika pahasti hermo. Edellä mainitut neljä asiaa olivat juuri tapahtuneet. Starttasin auton päiväkodin pihasta. Silloin ajotietokone alkoi vilkuttaa "door open"-koodia. Onnin ovi oli auki. Pyysin vetämään oven kiinni. Se oli lapsilukossa. Avasin sähköisen lapsilukon napista. Onni ei edelleen saanut ovea kiinni. Jätin auton käyntiin loivaan alamäkeen ja lähdin sulkemaan ovea toiselle puolen autoa. Unohdin laittaa käsijarrun päälle (kuinkas muuten). Olin toisella puolella autoa, kun se alkoi valua mäkeä alas uhkaavasti kohti viereisen kerrostalon päätyseinää, jonka vieressä keski-ikäinen talkkari oli kitkemässä kukkapenkkiä. Juoksin kolmella loikkauksella toiselle puolelle autoa, hyppäsin kuskin paikalle ja vedin käsijarrun päälle. Arvaatkaa millainen kiljuminen autossa oli tällä hetkellä ja seuraavien minuuttien aikana?? Ette olis halunnu kuulla! Tärisin ehkä seuraavan vartin. Enkä usko, että lapset pariin päivään kiukuttelee autoon mennessä. Toiveajattelua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.